Pienellä painostuksella Perussuomalaiset saatiin sitten kirjoittamaan rasismin tuomitseva julkilausuma. Lopputulos on sisällöllisesti asiallinen lehdykkä, jonka lukeminen on varmasti hyödyksi niille puolueen kannattajille, jotka katsovat että eduskunnan voimasuhteiden muuttuminen antaa heille aikaisempaa suuremman oikeutuksen purkaa aggressioitaan vähemmistöjen edustajiin. Niille meistä, joille yksilön oikeus fyysiseen koskemattomuuteen sekä edes alkeelliset käytöstavat muita ihmisiä kohtaan ovat itsestäänselvyyksiä, ko. julkilausuman lukemisesta on ihan toisenlaista hyötyä. Se antaa ikkunan rasistin ajatusmaailman ymmärtämiseen. Sillä todellakin, tämän paperin kirjoittaja ei osoita ymmärtävänsä, mitä käsite rasismi todellisuudessa tarkoittaa, tai mikä siitä tekee merkityksellistä.
On toki totta ja tärkeää pitää mielessä, että vähemmistöjen oikeuksista huolehdittaessa ei saa unohtaa enemmistön tarpeita. Maahanmuuttaja ei voi odottaa valtaväestön muuttuvan kaltaisekseen, vaan hänen on tavalla tai toisella sopeuduttava elämään uudessa kulttuurissa. Siitä huolimatta, enemmistön on pystyttävä hyväksymään se tosiasia, että kaikki sen tavat eivät ole sillä tavalla ylempiarvoisia vähemmistön tapoihin nähden, etteikö vähemmistöltä voisi myös oppia hyödyllisiä asioita. Erityisen tärkeää on ymmärtää se, että niin kauan kuin vähemmistön tavat elää pysyvät lain ja järjestyssääntöjen määräämissä rajoissa, vähemmistöillä on oltava oikeus noudattaa omia kummallisia tapojaan. Se ei ole millään tavalla valtaväestöltä pois. Sekään ei ole meille haitaksi, jos joskus pysähdymme kyseenalaistamaan omaa kielenkäyttöämme ja käytöstämme siltä pohjalta, loukkaako se mahdollisesti jonkin seksuaalisen tai etnisen vähemmistön edustajia. Ei meidän todellakaan tarvitse olla aina poliittisesti korrekteja tai varoa mitä muut ajattelevat meistä. Harvan elämä kai kuitenkaan on niin perusteellisen riippuvainen yksilön oikeudesta sikailuun, ettemme silloin tällöin voisi kokeilla muiden huomioon ottamista toimimalla toisin kuin stereotyyppinen suomalaisturisti tallinnalaisen halveksuvissa mielikuvissa toimii.
Miksi siis mamun paapominen on niin tärkeää?
Ensiksikin, valtaväestön kulttuurille on jo olemassa massiiviset rakenteet tukemaan mahdollisuuksiamme toteuttaa perinteisiä yhteisöllisiä ja hengellisiä tarpeitamme. Siinä missä ympäri maailmaa muuttaneet suomalaiset ovat perustaneet suomiseuroja päästäkseen vähemmistönä ylläpitämään omaa perinteistä kulttuuriaan, myös muista kulttuureista tänne tulevilla on tarve ylläpitää omia tapojaan, ja tämän pyrkimyksen tukeminen edesauttaa heidän sopeutumistaan uuteen kulttuuriin. Esimerkiksi maahanmuuton mallimaana pidetty Kanada on tukenut avokätisesti vähemmistöjen kulttuurien ylläpitämistä.
Entä miksi rasistinen motiivi tekee pahoinpitelystä vakavamman asian? Kuvitellaanpa vaikka, että yksi prosentti väestöstä suhtautuisi avoimen vihamielisesti muihin kuin oman kulttuurinsa edustajiin. Muita kuin virallisia kieliämme äidinkielenään puhuvia asuu maassamme noin kolme prosenttia, joten jos heistä prosentti suhtautuisi vihamielisesti kantasuomalaisiin, kantasuomalaiseen kohdistuvan rasistisen uhkan riski satunnaisen vastaantulijan taholta olisi noin yksi kolmestatuhannesta. Maahanmuuttaja taas kohtaa päivittäin enimmäkseen kantaväestön edustajia, joten hänelle vastaava riski olisi lähes yksi sadasta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jos valtaväestöstä esimerkiksi ihonvärinsä vuoksi erottuva maahanmuuttaja yhtään liikkuu kaupungilla, hän kohtaa lähes väistämättä jonkun, joka suhtautuu häneen avoimen vihamielisesti. Tämä saa asuinympäristön vaikuttamaan vaaralliselta, ja on vähintäänkin ymmärrettävää, jos maahanmuuttaja vastareaktiona tukeutuu entistä enemmän omaan kulttuuriinsa ja välttää kaikin mahdollisin tavoin kontakteja kantaväestöön. Jos valtaväestön pelko näitä pääosin asiallisesti elävää kolmea prosenttia kohtaan kiteytyy julkilausumaan, jossa tuomitaan vähemmistöjen enemmistöön kohdistama rasistinen väkivalta, onko ihmekään että vihamielisesti maahanmuuttajiin suhtautuvat kulttuurit tuottavat mm. uskonnollista radikalisoitumista vähemmistöjensä keskuudessa?
Mitä tulee median tapaan hyysätä maahanmuuttajia, olisi kohtuutonta vaatia, ettei vähemmistöistä saisi kirjoittaa myös positiivisia asioita, tai että maahanmuuttajien tekemissä rikoksissa tulisi aina alleviivata rikoksen tekijän maahanmuuttajataustaa. Useimmilla kantaväestön edustajilla on vain vähän mahdollisuuksia tutustua itse maahanmuuttajiin, joten käsitys maahanmuuttajista perustuu ensisijaisesti huhuihin ja uutisointiin, joista molemmat ovat luonteeltaan negatiivisia asioita esiin nostavia. Lisäksi ihmismieli toimii niin, että annamme vähemmistöihin liittyvälle negatiiviselle uutisoinnille suuremman painoarvon kuin enemmistöihin liittyvälle. Vähemmistöjä kun on miellyttävämpää pelätä kuin enemmistöä, koska vähemmistöä on mahdollista syrjiä.
Kuitenkin meidän kaikkien etu olisi se, että myös maahanmuuttajan olisi mahdollista tehdä mielekästä työtä yhteiskuntamme hyväksi, ja kokea olonsa täällä riittävän turvalliseksi voidakseen aidosti tutustua myös valtaväestön edustajiin ja kulttuuriin. Jos vallitsevassa tilanteessa tämä on käytännössä mahdotonta, harkiten käytetty maahanmuuttajien suosiminen on ainoa tapa asian korjaamiseen. Näin silläkin uhalla, että joku yksittäinen valtaväestön edustaja voi joskus kokea joutuvansa syrjinnän kohteeksi. Hänelle kun tuskin käy näin kovin montaa kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti