On taas se aika vuodesta, kun me aikuiset valmistaudumme vuoden suureen huijaukseen. Eri perheissä se tehdään eri tavalla, toisissa hyvinkin huolella ja perusteellisesti, toisissa se jätetään kokonaan väliin, mutta yksikään lapsi ei taida siltä kokonaan välttyä. Siis Joulupukilta.
On ihan mielenkiintoista, että kulttuuriimme iskostuneen valtauskonnon suuri juhla huipentuu siihen, että aikuiset tekevät kaikkensa säilyttääkseen lapsenuskon Joulupukkiin. Se toinenkin joulun tarina saatetaan käydä läpi, mutta olisi jotenkin absurdia nähdä yhtä paljon vaivaa sen eteen, että lapset uskoisivat tarinaan eläinsuojassa syntyneestä neitsyen lapsesta.
Ehkä surullisinta tässä on sitkeä väite siitä, että Joulupukki toisi lahjoja nimenomaan kilteille lapsille. Totuushan on se, että lahjojen määrä ja laatu riippuu vanhempien varallisuudesta sekä lähisukulaisten ja perhetuttavien kulutustottumuksista, eikä lapsen käytöksellä ole asiaan juurikaan merkitystä. Globaalisti ajatellen väite on suorastaan absurdi, kun perheitään elannon hankkimisessa auttavat lapset eivät saa mitään, samalla kun hyvään palveluun tottuneet pikkuriiviöt saattavat saada niitä enemmän kuin jaksavat kerralla avata. Entä mitä tapahtuu, kun kaksi lapsiperhettä jakaa lahjat yhdessä, ja toisen lapset saavat huomattavasti useampia paketteja? 90-luvun laman aikana työttömyyden kohdanneiden perheiden lapset voivat myös kertoa pienen lapsen tulkinnan siitä, miksi joululahjoja ei enää tullutkaan edellisvuosien tapaan.
Minulle tarina joulupukista on parhaimmillaan mahdollisuus opetella näkemään todellisuus monikerroksisena, useiden yhtäaikaisten totuuksien kokonaisuutena. Joulupukkiin on lupa uskoa, vaikka tunnistaisikin valkean parran takana olevan miehen. Eikä tästä uskosta tarvitse luopua, vaikka pukki kaivaisi säkistään isovanhemmille paketteja, joita olet itse ollut paketoimassa. Maailma ei ole niin yksioikoinen paikka, että tällaisissa asioissa olisi pakko valita puolensa ja kieltäytyä näkemästä muita mahdollisia selityksiä.
Lopultahan joulun kannalta on täysin toisarvoista, kuinka moni uskoo Joulupukkiin ja millä perusteilla. Oleellista on yhdessäolo, ja se että on aikaa hupsutella yhdessä.
