Timo Soini "pohti" hiljattain avioliiton reunaehtoja blogissaan. Kertoo paljon ennakkoluulojen voimasta, että laajan asiantuntijajoukon kerrottua eduskunnassa järkisyiden ja lapsen parhaan tukevan selkeästi sukupuolirajoitteen poistamista avioliiton kriteeristöstä, Soinin argumentaatio on edelleen tasolla, että jos homoliitot hyväksytään, kohta hyväksytään kaikki muukin. Näinhän ilmeisesti on uhannut käydä jo rekisteröidyn parisuhteen myötä?
"Tärähtäneistön" puolesta voin vastata Soinille: homoliittojen kannattajat eivät ole homogeeninen, keskenään samalla tavalla ajatteleva joukko. Mukana on varmasti myös niitä, jotka mielellään kyseenalaistaisivat muitakin avioliiton reunaehtoja. Tässä suhteessa joukko ei kuitenkaan ole yksimielinen, eikä ole syytä olettaa, että homoliittojen kohtelu avioliittoina johtaisi polygamian tai lapsiavioliittojen yleiseen hyväksymiseen - kummallakaan ei ole mainittavaa kannatusta maassamme.
Perustelut ikärajojen alentamiseen tai osapuolten lukumäärän kasvattamiseen eivät ole samat kuin sukupuolineutraaliutta kannattavat argumentit. Ainoa yhteinen argumentti lienee olemassaolevien perheiden tilanteen parantaminen, mutta se ei yksin riitä syyksi mahdollistaa moniavioisten tai lapsiavioliittojen solmimista maassamme.
Siinä missä homoliittojen kieltämiseen on vaikea keksiä muita perusteluja kuin se että joitakin meistä iljettää ajatus homoseksistä ja joidenkin mielestä Jumala ei tykkää siitä, lapsiavioliittojen kieltämistä voi perustella sillä, että se suojelee lasten mahdollisuuksia kasvaa tasapainoisiksi ja terveiksi aikuisiksi. Avioliiton alaikäraja ei myöskään estä keitään kahta ihmistä avioitumasta keskenään, se vain joissain tapauksissa saattaa pakottaa odottamaan. (Lapsilla kun on tapana kasvaa aikuisiksi, ja useimmat myös viettävät suurimman osan elämästään aikuisina.)
Moniavioisuuden kieltämistä taas voidaan perustella yksinkertaisella matematiikalla, jonka mukaan rauhanomaisessa yhteiskunnassa yksilön mahdollisuudet kumppanin löytämiseen ovat parhaat silloin kun kenelläkään ei ole lupaa omia itselleen useampaa kumppania yhtä aikaa.
Lisäksi kun meillä on jo käytössä rekisteröity parisuhde, avioliiton ulottaminen myös homoseksuaaleille lähinnä yksinkertaistaisi asioita. Kun tämä "pilotointivaihe" ei aiheuttanut maailmanloppua eikä täydellistä moraalista turmellusta, tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen vaatisi vankempia perusteluja kuin sen että minulle henkilökohtaisesti riittää tämä nykyinen lainsäädäntö.
Mitä vielä tulee tähän porttiteoriaan koskien avioliiton rajoitteiden laajempaa murtamista, muistuttaisin ettei rajojen siirtäminen ole muuallakaan kadottanut niitä rajoja kokonaan. Esim. aikanaan radikaali päätöksemme antaa myös naisille äänioikeus ei ole johtanut lasten äänioikeuteen.
Lisäksi toivoisin Soinin luettelevan joitakin niistä maista, joissa hyväksytään sekä homoliitot että lapsi- ja/tai moniavioiset avioliitot. Erityisen hienoa Soinin argumentaation kannalta tietysti olisi, jos näitä maita olisi enemmän kuin niitä jotka hyväksyvät vain homoliitot tai vain lapsi- ja/tai moniavioiset liitot. Jos joku näistä supersuvaitsevaisista maista vieläpä hyväksyy myös lähisukulaisten väliset avioliitot, lupaan harkita uudelleen omaa käsitystäni Soinin politiikan uskottavuudesta.
Jos taas tällaisia maita ei löydy, esiin nostetut epäilykset voi taas kerran kuitata osoitukseksi politiikasta, jota ohjaavat ennakkoluulot faktojen sijasta.
