En ole rasisti vaan realisti

Minua on moitittu siitä, että leimaan ihmisiä liian herkästi rasisteiksi. Usein ihmisillä on erilaisia syitä olla epäluuloisia tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan ja he itse kokevat olevansa vain realisteja. On kohtuutonta leimata rasistiksi ihminen, joka ei suhtaudu vihamielisesti muihin ihmisiin näiden ihonvärin tai alkuperän perusteella, vaan osoittaa vain ymmärrettävää epäluuloa tänne tulevia ihmisryhmiä kohtaan näiden ryhmien muiden epäilyttävien ominaisuuksien perusteella.

Alla olevaan kuvaan olen kerännyt maahanmuuttokriitikon suhtautumisen erilaisiin Suomeen saapuviin ihmisryhmiin pääpiirteissään sellaisena kuin asia on minulle välittynyt. Lopputulos ei tietenkään todista kenenkään rasistisuutta. Oikeampi termi olisi varmastikin xenofobia. Toki käydyissä keskusteluissa on vastaan tullut myös useita uskontoon, ihonväriin ja muihin etnisiin piirteisiin liittyviä argumentteja, joiden kanssa kiusaus rasisti-kortin nostamiseen nousee joskus liian suureksi.

Yhtäkaikki, oksennan jos kuulen vielä kerrankin väitteen, että mikäli tänne tulevat turvapaikanhakijat olisivat jollain tavalla vähän erilaisia kuin ne mitä tänne tulee, näillä realisteilla ei olisi mitään heitä vastaan.

Mitä ovat pakolaiskeskustelun tavoitteet?

Viime aikoina Suomessa on taas kovasti keskusteltu siitä, saako täällä riittävästi ilmaista maahanmuuttokriittisiä huoliaan leimautumatta rasistiksi.

Itse toivoisin enemmän keskustelua siitä, millaisia asioita minkäkinlaisella keskustelulla tai toiminnalla on mielekästä tavoitella. Tai mitkä ylipäätään ovat käytävän keskustelun tavoitteet. Jos ne saataisiin sovittua, kenties keskustelukin etenisi johonkin.

Näin sivumennen sanoen näkisin, että kukaan täysipäinen ei näe tämän keskustelun tavoitteena kantasuomalaisten kesken syntyvää konsensusta maahanmuuttajien sopivasta lukumäärästä. Tällaista yhteisymmärrystä ei koskaan tule muodostumaan, eikä sillä myöskään olisi mitään merkitystä reaalimaailman ongelmien ratkaisemiseksi.

Pohjimmiltaan minulle onkin herttaisen yhdentekevää, kuinka moni maahanmuuttokriitikko on pesunkestävä rasisti. Vaikka on kaikkea muuta kuin merkityksetöntä, miten tiukasti henkilö X haluaa pitää kiinni ennakkoluuloistaan, minun nähdäkseni tärkeämpää on kuitenkin ulospäin näkyvä toiminta. Osallistutko ongelmien ratkaisemiseen, hengailetko vain taivastelemassa, vai oletko tahallasi haitaksi.

Onko meillä varaa tulijoihin?

Vastaan tulee jatkuvasti kysymyksiä, onko meillä varaa näihin turvapaikanhakijoihin.

Koska kansainvälisten sitoumuksiemme vuoksi emme voi kieltäytyä auttamasta tänne tulevia, minun nähdäkseni näin asetettuna kysymys on lähinnä hengailua taivastelemassa. Kysymys on kuitenkin ymmärrettävä, sillä vaikka turvapaikanhakijoista aiheutuvat menot ovatkin hyvin pientä suhteessa valtion budjettiin, kyse on kuitenkin kokonaisuudessaan kohtuullisen suurista summista.

Meidän tuleekin miettiä, miten turvapaikanhakijoista koituvat kulut saadaan minimoitua huolehtien samalla heidän keskeisimmistä tarpeistaan. Aivan kuten rikoksesta epäiltyä ei sovi ilman asianmukaista oikeuskäsittelyä tuomita, myöskään turvapaikanhakijoiden suojeluntarvetta ei voi arvioida siitä käsin, kuinka monta prosenttia heistä joku maahanmuuttokriitikko haluaa leimata elintasosurffareiksi.

Voidaankin kysyä esimerkiksi, miten hyvin vastaanottokeskusten pyörittäminen yksityisten, voittoa tavoittelevien yritysten voimin on linjassa kustannusten minimoinnin kanssa. On toki ymmärrettävää, että keskuksien perustamistahti on nyt sellainen, ettei tältä voida täysin välttyä, mutta kenties myös kuntien olisi mahdollista itse ottaa tässä suurempaa roolia, vaikkapa etsien yhteistyökumppaneita paikallisista seurakunnista ja järjestöistä. Kun näin ei haluta tehdä, Migrin mahdollisuudet valita veronmaksajille edullisimpia ratkaisuja ovat vähäiset. Onneksi SPR:n lisäksi myös muut järjestöt ovat aktivoituneet asiassa, tarjoten näin tukeaan yhteiskunnalle joka samaan aikaan karsii järjestöille jakamiaan tukia.

Jos siis olet huolissasi turvapaikanhakijoista koituvista kustannuksista, voit vaikkapa lähettää aiheesta ihan konkreettisen kysymyksen omalle kansanedustajallesi tai kunnanvaltuutetullesi. Facebookissa kavereille taivastelu ei ikävä kyllä auta.

Ovatko ne vaarallisia?

Somessa levitellään tällä hetkellä paljon pelkoja lietsovia valheita. Tämä toiminta on sitä tahallaan haitaksi olemista. Viranomaiset joutuvat käyttämään verorahojamme väitteiden todenperäisyyden selvittelyyn, eikä pelkojen lisääminen auta millään tavalla tilannetta. Se ei vähennä tulijoita, eikä se varsinkaan auta heitä sopeutumaan. 

Jos aikuisten oikeasti tavoitteesi ei ole rasismin lietsominen vaan turvapaikanhakijoiden määrän vähentäminen, älä esitä aivottomia spekulaatioita älypuhelimista, älä satuile ryöstöistä, raiskauksista tai pahoinpitelyistä, äläkä rinnasta pakolaisia niihin terroristeihin, joita he pakenevat. Tällaisesta pelon ja epäluulon lietsomisesta ei ole mitään hyötyä, ellei tavoitteesi ole yhteiskuntamme epävakauttaminen. 

Etsi sen sijaan Eurooppaan pyrkivien pakolaisten käyttämä facebook-ryhmä, ja ala luoda siellä Suomen maabrändiä. Lähetä sinne kaikki netistä löytämäsi "Meanwhile in Finland"-kuvat. Valokuvaa sinne suomalaista eines-kulttuuria, kouluruokalan ohrapuuroa, mämmiä ja lanttulaatikkoa, ja säädä valaistusolosuhteet sellaisiksi, että ruoka näyttää mahdollisimman paljon kalpealta limalta. Kerro suomalaisesta byrokratiasta ja feminismistä, työttömyydestä ja leipäjonoista, siitä että naapurin kanssa ei ole tapana jutella. Nämä nähdessään useimmat elintasosurffarit varmasti ymmärtävät olla tulematta tänne asti.

Tornioon asti päässeiden pelottelusta taas ei ole minkäänlaista hyötyä. Harvalla riittävät rahat paluumatkaan, joten voit vain tehdä heidän elämästään joko enemmän tai vähemmän kurjaa sillä välin, kun he odottavat viranomaisten päätöstä turvapaikasta.

Toivon suuresti, että myöskään suomalaisiin viranomaispäätöksiin ei voi vaikuttaa levittämällä valheita tai hyökkäämällä turvapaikanhakijoiden kimppuun. Jos näin olisi, meillä olisi käsissämme ongelma jota voisi kutsua vaikkapa ammattitaidottomiksi virkamiehiksi, tai poliitikoiksi jotka eivät uskalla ottaa vastuuta päätöksistä. Missä kaikissa asioissa he mahtaisivatkaan olla näin helposti peloteltavissa? Puistattava ajatus.

Jos taas olet huolissasi turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta, ota yhteyttä poliisiin ja kysy, ovatko he jo käyneet vastaanottokeskuksessa kertomassa turvapaikanhakijoille suomalaisesta lainsäädännöstä. Ota yhteyttä paikalliseen futisseuraan ja kysy, saisiko heidän kauttaan järjestettyä mielekästä puuhaa turvapaikanhakijoille. Kysy vastaanottokeskukseen tavaraa kerääviltä, sopiiko lahjoittaa vanhoja pelejä tai vaikka rakennuspalikoita. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi käymään lenkillä turvapaikanhakijoiden kanssa tai opettamaan heille suomenkieltä. Neuvo ystävällisesti kaupassa ihan ulalla palloilevaa turvapaikanhakijaa.

Näillä keinoin voit osaltasi pienentää riskiä, että turvapaikanhakijat päätyisivät rumentamaan rikostilastoja. Viskelemällä polttopulloja taas lisäät sekä yhteiskunnalle koituvia kustannuksia että todennäköisyyttä sille, että tulijoiden ahdistus purkautuu ikävillä tavoilla.

Miksi saamme vain nuoria miehiä?

Kun Suomi lähetti sotalapsiaan Ruotsiin, toiminta oli hyvin järjestäytynyttä. Kun äidit saattoivat lapsensa junalle, he tiesivät, että lapsista huolehdittaisiin matkan aikana, heidät otettaisiin vastaan huolehtien että jokainen pääsee turvaan, ja jo muutaman päivän kuluttua he eläisivät suhteellisen normaalia elämää ruotsalaisissa perheissä.

Jos syyrialaisäiti lähettää lapsensa Suomeen, hän joutuu luovuttamaan tämän salakuljettajien vastuulle. Sama salakuljettaja ei todennäköisesti ota vastuuta lapsen viemisestä perille asti, vaan saattajat vaihtuvat, jos sellaisia edes on. Matka on pitkä, sen saattaa katkaista vaikkapa korruptoitunut poliisi tai ihmiskauppias. Kohdemaassa kukaan ei ole osannut varautua lapsen tulemiseen, kukaan ei odota häntä, ei huomaa jos hän ei pääsekään perille, eikä ole mitään takeita siitä, miten hyvin lapselle sopiviin olosuhteisiin hänet täällä majoitetaan. Arvioiden mukaan noin puolet yksin kulkevista lapsista katoaa matkalla.

Siksi minusta onkin paljon yllättävämpää, että Suomeen todella saapuu jopa vain kymmenvuotiaita yksin tulevia lapsia, kuin että valtaosa saapujista on hyväkuntoisia nuoria miehiä.

Jos ihan oikeasti haluat tänne enemmän pakolaisia, jotka täyttävät odotuksesi köyhyydestä ja heikkoudesta, ota toki yhteyttä kansanedustajaasi ja ehdota, että Suomi ottaisi aktiivisemman roolin pakolaisten vastaanottajana. Köyhät ja heikot meidän on itse haettava tänne, heitä saamme kasvattamalla pakolaiskiintiötämme. Voisimme myös hyvin ryhtyä käsittelemään turvapaikkahakemuksia jo lähtömaissa, jolloin ihmisten ei tarvitsisi ensin tulla tänne vaarallista matkaa. Toki tämä kasvattaisi turvapaikkahakemusten määrää (eikä lopettaisi salakuljetusbisnestä), mutta näin toiminta olisi hallitumpaa ja tuottaisi hädänalaisten näkökulmasta tasapuolisemman lopputuloksen.

Voisimme myös neuvotella Ruotsin ja Saksan kanssa järjestelystä, jossa he huolehtisivat terveistä nuorista miehistä, ja me ottaisimme yksi kulkevat naiset ja lapset ja mahdollisesti lapsiperheet. Niin saksalaiset kuin ruotsalaisetkin näkevät saapuvat nuoret, työikäiset miehet mahdollisuutena korjata heikkenevää huoltosuhdetta. Monet tulijoista ovat korkeastikin koulutettuja, ja heidän saamisensa kiinni työelämään on suhteellisen helppoa, kun vain on työtä mitä tarjota. Tämäntyyppinen yhteistyötarjous saatettaisiin siis hyvinkin ottaa vastaan positiivisesti (joskin ruotsalaiset saattaisivat kokea epäeettisenä lähettää lapsia tänne, missä heille ei myönnetä perheenyhdistämisiä). Keventämällä näin näiden maiden pakolaiskuormaa saattaisimme hyvinkin saada yksin kulkevien nuorten miesten virran tänne pienenemään, kun entistä useampi näkisi mielekkääksi pysähtyä ennen Suomea. Tässäkin asiassa voit olla yhteydessä kansanedustajaasi, mikäli toivot asialle tehtävän jotakin.

Jos nämä ideat eivät kuulosta fiksuilta, kannattaa tarkistaa vielä kerran, häiritseekö sinua todellakin turvapaikanhakijoissa nimenomaan heidän ikänsä, sukupuolensa ja edustamansa yhteiskuntaluokka, vai kuitenkin joku ihan muu asia.

Tavoitteilla on väliä myös keskusteltaessa

Keskustelu nähdään usein tapana purkaa tunteita ja luoda yhteenkuuluvuutta oman sisäryhmän kanssa. Ihannemaailmassa siihen liittyy myös jonkinlainen ajattelun jalostuminen, kun osapuolet esittävät argumenttejaan, vastaavat toistensa kysymyksiin ja haastavat ajatteluaan. Dialogia peräävät eivät ehkä ymmärrä, miksi minulle ei riitä ajatusten vaihtaminen, vaan vaadin tälle keskustelulle konkreettisia tavoitteita. Yritänkö siis tukahduttaa tärkeää keskustelua?

Suomessa on käyty jo useamman vuoden ajan keskustelua siitä, että moni meistä ei halua tänne enempää maahanmuuttajia. Samaan aikaan maahanmuuttoa on monin tavoin vaikeutettu, keskittyen tukkimaan mahdollisimman monta hallittua reittiä muuttaa Suomeen.

Käsillä oleva pakolaiskriisi on silti rantautunut myös meille, ja koska olemme kieltäytyneet olemasta aktiivinen osa sen ratkaisua, saamme tänne "jämäpalat", jotka eivät näe mielekkäänä jäädä odottelemaan turvapaikkaa esimerkiksi Saksassa tai Ruotsissa, joiden järjestelmät ovat tukossa turvapaikanhakijoista ja jotka priorisoivat käsittelyissä syyrialaisia. Minä näen, että taivastelu- ja pelkokeskeinen keskustelu on lähinnä ollut esteenä aiheen järkevälle käsittelylle.

On käyty myös kyllästymiseen asti keskustelua siitä, miten vaikeaa näitä maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä on tuoda esiin leimautumatta rasistiksi. Pitäisi keskustella asiallisesti ja ymmärtää ihmisten huolia.

Jos haluat välttää rasistin leimaa, kenties maahanmuuttokeskusteluakin kannattaa lähestyä realististen tavoitteiden näkökulmasta.

Maahanmuutto Suomeen ei lopu. Turvapaikanhakijoiden tuleminen tänne ei lopu. Vaikka kuinka sulkisit silmäsi ja korvasi, vetäisit itkupotkuraivarit, pitäisit palopuheita ja lietsoisit pelkoja, heitä tulee. Eivätkä he tultuaan heti häviä.

Suomessa on myös paljon maahanmuuttajiksi miellettyjä ihmisiä, jotka kokevat itsensä suomalaisiksi. Heistä moni on syntynyt Suomessa tai ainakin elänyt täällä suuren osan lapsuuttaan, osalla toinen vanhemmista tai molemmat kasvattivanhemmat ovat kantasuomalaisia. Heitä työskentelee monilla aloilla. Olen itse esimerkiksi saanut hoitoa kongolaistaustaiselta lääkäriltä, sekä keskustellut lapseni päivän kuulumisista afgaanitaustaisen lastentarhanopettajan ja somalitaustaisen koulunkäyntiavustajan kanssa. Nämä ihmiset ovat ja tulevat jatkossakin olemaan osa meidän yhteiskuntaamme riippumatta siitä, miten paljon se maahanmuuttokriitikkoa ahistaa, ja puhuttaessa sopeutumisen tarpeesta voisi vähitellen olla aiheellista myöntää sekin tosiseikka, että maahanmuuttajat eivät ole ainoita, joiden sopeutumisongelmat ovat haaste yhteiskunnallemme.

Jos haluamme vaikuttaa siihen, keitä tänne tulee ja kuinka paljon, meidän on tehtävä sen eteen aktiivisesti töitä, ja hyväksyttävä että siitä tulee kustannuksia. Jos haluamme minimoida heidän täällä aiheuttamiensa ongelmien määrää (ja kyllä, heistä aiheutuu väistämättä myös ongelmia, se vähän niin kuin kuuluu ihmisryhmien ominaisuuksiin, että kaikki yksilöt eivät ole enkeleitä), meidän on tehtävä aktiivisesti töitä sen eteen että he kokisivat elämänsä täällä mielekkääksi ja näkisivät yhteiskuntamme sellaisena johon kannattaa sopeutua ja josta kannattaa ottaa vaikutteita.

Niin kauan kuin keskustelu turvapaikanhakijoista niin mediassa kuin somessa pyörii pelonlietsonnan, taivastelun ja muukalaisen vähäisemmän ihmisarvon lähtökohdista, käsitellen ihmisiä massoina tai objekteina (eikä yksilöinä ja subjekteina) joilla on lupa näkyä tai kuulua vain osoittaessaan kiitollisuuttaan meille, toisin sanoen hakien tarkastelutapansa rasistien agendalta silloinkin kun kyse on pakolaisten puolustamisesta, minun on vaikea nähdä keskustelun suurimmaksi ongelmaksi sitä että keskustelijat leimautuvat rasisteiksi.

Minun mielestäni suurin ongelma on se, että keskustelu on usein (tahattomastikin) lähtökohdiltaan rasistista, ja sitä kautta tavoitteiltaan pielessä, eikä monikaan tunnu sitä huomaavan.

Siispä seuraavan kerran kun kohtaat turvapaikanhakijoihin tai maahanmuuttoon liittyvää keskustelua, kysy edes itseltäsi, mitä hyötyä näiden ajatusten esittämisestä tässä viiteryhmässä oikein on. Onko joku viiteryhmä, jossa näiden ajatusten esiintuomisesta voisi olla hyötyä, ja mitä tavoitetta ne edistäisivät? Tuoko tämä jonkin uuden, merkityksellisen näkökulman? Ratkaiseeko tämä jonkin ongelman, joka vaikuttaisi siihen, keitä tänne salakuljettajien kyydissä tulee, tai kuinka hyvin tulokkaat tänne sopeutuisivat?

Vai lisääkö tämä vain vastakkainasettelua kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttoon eri tavalla suhtautuvien välillä? Mihin tunteisiin tämä viesti pyrkii vetoamaan, ja vetoaako se oikeasti mihinkään muuhun?


Hyväuskoiset hölmöt, jotka toistelevat rasistisia valheita ja käyvät keskustelua rasistisesta viitekehyksestä käsin, valitettavasti vaikuttavat herkästi ulkopuolisen silmin rasisteilta. Et varmaankaan halua kuulua tähän joukkoon.