sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ympärileikkauksia, hurskastelua ja kulttuurirelativismia

Helsingin Sanomat sävähdytti uuden vuoden kunniaksi kuvareportaasilla, joka käsittelee tyttöjen ympärileikkauksia. Tämän tyyppinen journalismi on tärkeää, koska vaikeat asiat on nostettava valokeilaan, jotta niihin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista. Juttu on karua katsottavaa, ja sitä lukiessaan voi tuntea kiitollisuutta siitä, että saa itse elää kulttuurissa jonka aikuistumisriitteihin ei liity lasten vammauttaminen.

Itse kuitenkin koin suuremman pettymyksen maailmaa kohtaan erehdyttyäni lukemaan Hesarin facebook-sivulla aiheesta esitettyjä kommentteja, joissa lyhyiden järkytyksen ilmausten ja joidenkin asiallisempien puheenvuorojen lomassa toistui pari teemaa, jotka herättävät kysymyksen, miten pieni voikaan ihmisen maailma olla.


Yksi useampaankin kertaan esitetty ajatus oli, että reportaasi vahvisti kommentoijan käsitystä, että "afrikkalaista kulttuuria" ei tule säilyttää Suomessa. Täytyy myöntää, etten itse tunne Afrikkaa kovinkaan hyvin, mutta minun on vaikea uskoa että kukaan varsinaisesti ajaisi "afrikkalaisen kulttuurin säilyttämistä" Suomessa.

Toki maassamme asuvat afrikkalaiset varmasti pyrkivät säilyttämään ainakin joitakin osia omista kulttuureistaan (ja maahanmuuttokriitikoiden toivoisi muistavan, että tämä on edellytys sille että nämä heidän mielestään ei-toivotut ihmiset joskus palaisivat kotimaihinsa), mutta paljonko yhteistä lopulta on eri puolilta niin valtavaa mannerta tulevien ihmisten kulttuureilla?

Kielten ja uskontojen kirjo tuolla mantereella lienee laajempi kuin vuosisatojen saatossa suhteellisen homogeenisiksi kehittyneissä länsimaissa kasvanut tulee ajatelleeksikaan (nehän on oppikirjoissakin kuitattu termeillä "muut kielet" ja "luonnonuskonnot"). Varmaankin valtaosa väestöstä tulee maanviljelysyhteiskunnassa kehittyneistä kulttuureista, mutta lisäksi on paimentolaiskulttuureja ja metsästäjä-keräilijä-kulttuureita. Siirtomaaisännät, kaupungistuminen, kansainvälinen kauppa ja media ovat myös muokanneet näitä kulttuureja, osin yllättävän lähelle omaa anglosaksisia vaikutteita imenyttä kulttuuriamme. Niihin kaikkiin tuskin kuuluu tyttöjen ympärileikkaaminen (joka HS:n reportaasin Keniassakin on laitonta), ja varmasti niihin kaikkiin kuuluu paljon muutakin. Myös asioita, joiden säilyttäminen Suomessa asuessa ei ole kenellekään vahingollista eikä ahdasmielisimmältäkään rasistilta millään tavalla pois.

Koulutuksen ja muihin kulttuureihin tutustumisen myötä kulttuurit voivat kehittyä parempaan suuntaan, mutta äkkimuutosta on turha odottaa. Emmehän mekään halua luopua jouluherkuistamme, joiden tiedämme sisältävän myrkyllistä kanelia. (Onhan nyt lasten saatava pullaa ja piparia, maksavaurioista viis!)


Kaikkien afrikkalaisten niputtaminen yhteen ei kuitenkaan ollut hämmästyttävintä. Vielä enemmän minua järkytti toistuvasti esiin tuleva ajatus, että tyttöjen ympärileikkaukset ovat pahinta, mitä maailmassa tapahtuu.

Myönnettäköön, että aihe koskettaa niin laajaa joukkoa lapsia, että kysymys on merkittävästä asiasta. Sen lisäksi, että ympärileikkauksiin toimenpiteinä liittyy mm. välitöntä kipua ja tulehdusriski, sen raaimmat muodot myös tekevät synnyttämisestä naiselle vaarallista. Faktojen valossa on selvää, että kyse on vahingollisesta perinteestä, jonka kitkeminen olisi teknisesti äärimmäisen yksinkertainen tapa vähentää tyttöjen ja äitien turhia kuolemia alueilla, joilla suomalaistyylisistä terveydenhuollon palveluista ei osata edes uneksia.

Kuitenkin se on myös jotain, mitä saman kokeneet äidit tekevät tyttärilleen siinä uskossa, että se parantaa näiden mahdollisuuksia menestyä maailmassa. Uhrilta toiselle välitettävänä perinteenä, jonka tarkoitus on lapsen paras, se vertautuu esimerkiksi ruumiilliseen kurittamiseen. Kuritusväkivaltahan on ollut 80-luvulta alkaen maassamme rikos, ja tutkimusten mukaan sen käyttö vähenee jatkuvasti, mutta se on edelleen suhteellisen suosittua ja sen perään myös haikaillaan useimmissa netissä käytävissä lastenkasvatusta sivuavissa keskusteluissa.

Kaiken lisäksi teineille ympärileikkauksia tekevät kulttuurit näkevät sen vastaavana aikuistumisriittinä kuin meillä on konfirmaatio, ja siksi tyttöjen silpomista ei voida vain lopettaa, vaan sen tilalle on löydettävä uusi tapa juhlistaa lapsuuden loppumista.

Mitä muuta kamalaa maailmassa mahtaakaan tapahtua?

 Esimerkiksi tuhansittain tyttövauvoja tapetaan ei-toivottuina, ja vähän isompia myydään orjuuteen. Tytöt myös kärsivät poikia enemmän aliravitsemuksesta, koska niukkojen resurssien äärellä perheiden on pakko priorisoida. Yllättävän suuri osa heistä raiskataan jo ennen kahdeksattatoista ikävuottaan, eikä paikallinen poliisi välttämättä edes pidä sitä rikoksena. Eivätkö nämä tyttöjä halveksivat ilmiöt ole pohjimmiltaan pahempi asia kuin se että heidän aikuistumistaan juhlitaan meitä järkyttävillä tavoilla?

Pohjois-Korean vankileireillä syntyneet eivät koskaan saa kokea ihmisarvoista elämää (vaikka heidän vanhempansakin olisi vangittu vain jonkun sukulaisensa rikosten takia), sademetsissä eläviä luonnonkansoja joukkomurhataan laittomien kaivosten tieltä (jotta maailmaan voitaisiin tehdä lisää kännyköitä), ja diktaattorit kidututtavat lapsia siinä missä aikuisiakin. Kauheuksien asettaminen vakavuusjärjestykseen on toki monella tapaa kyseenalaista, mutta jos sille tielle lähdetään, itse näkisin nämä ihmisyyttä halveksuvat ilmiöt ympärileikkauksia pahempana.

Entä kuinka moni lapsi onkaan kuollut sodissa tai paetessaan niitä? Välimerellä uppoavat ja upotettavat kiikkerät veneet sekä pakolaisten kohteleminen rikollisina ovat nähdäkseni aika paljon suurempi häpeä kuin kärsimystä aiheuttavat yhteisöjä koossa pitävät perinteet.


On tärkeää, että me suomalaiset tuemme tyttöjen koulutusta kehitysmaissa ja tarjoamme maahamme muuttaville riittävästi tietoa mm. ympärileikkauksen haitoista, jotta näihin yhteisöihin kuuluvat näkisivät tarpeelliseksi irtautua julmasta perinteestään ja kehittää aikuistumisriittejään kunnioittamaan paremmin lapsen oikeuksia.

Heitä ei kuitenkaan voida pakottaa muutokseen, eikä juuri tämän ongelman nostaminen rikoksista suurimmaksi ole muiden kuin rasismin lietsojien etu.