torstai 25. heinäkuuta 2019

Kun valkoisella miehellä meni tunteisiin

Näin heinäkuussa lehtien toimitukset lienevät tavallistakin kiitollisempia, kun jutun aiheet löytää twitteristä. Tuorein närkästyttäjä on Abdirahim Husu Hussein, joka twiittasi Suomen olevan rasistinen maa.

Näin meille siis kirjoittaa henkilö, joka kertoo Keskustapuolueen kotouttaneen hänet Suomeen, ja joka ajaa meidän kaikkien yhteisiä asioita SDP:n riveissä. Henkilö, joka saa päivittäin yhteydenottoja ihmisiltä, jotka solvaavat häntä, purkavat ahdistustaan väestönvaihdosta ja muista harhaisista alt-right fantasioista, kertovat toivovansa että hän palaisi kotimaahansa koska Suomeen ei nyt kertakaikkiaan mahdu näin paljoa ulkomaalaisia, ja silloin tällöin myös uhkailevat.

Hän kirjoittaa näin hetkellä, kun Suomi on kunnostautunut pakkopalauttamalla turvapaikanhakijoita, jotka ovat poliittisen vainon uhreja, kidutuksen uhreja, ihmiskaupan uhreja, tai jotka etnisen taustansa tai uskontonsa vuoksi ovat hengenvaarassa kotimaassaan. Hetkellä kun turvapaikanhakijoiden auttajat ovat jo pitkälti luopuneet toivosta, että näitä selkeitä ongelmia esiin nostamalla tilanne muuttuisi - mediaa kun ei enää pitkään aikaan ole kiinnostanut.

Hän kirjoittaa näin hetkellä, kun edellinen hallitus on tehnyt paperittomia isosta joukosta maassamme jo pitkään eläneitä, hyvin kotoutuneita ja työelämään mukaan päässeitä ihmisiä. Kyse on ihmisistä jotka ovat aikaisemmin saaneet oleskeluluvan sillä perusteella että vaikka heidän kohdallaan turvapaikan myöntämiseen ei olekaan perusteita (kriteerit ovat yllättävän tiukat, se että ne eivät täyty ei aina tarkoita sitä että henkilö voisi turvallisesti palata kotiinsa) on katsottu että heitä ei voida palauttaa kotimaahansa. He ovat rakentaneet täällä elämäänsä, ja nyt he ovat paitsi palautusuhan alla, myös nostamassa sitä tilastojen lukua maassamme oleskelevien paperittomien määrästä, joka saa auktoriteettiuskovaisen suomalaisen ajattelemaan rikollisuutta ja kuvittelemaan että tänne lappaa koko ajan hirveästi lisää porukkaa.

Hän kirjoittaa näin hetkellä, kun maamme toiseksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi on noussut puolue, joka on systemaattisesti hakenut julkisuutta nimenomaan rasismin kautta. Milloin on ihan vahingossa roikkunut ikkunassa natsilippua, milloin on ihan vähän vaan tullut kiihotettua kansanryhmää vastaan, milloin on julkaistu mainosvideoita joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lietsoa xenofobiaa, ja viimeksi hupsista vaan, muutama puolueaktiivi tuli vissiin vahingossa organisoineeksi natsien kanssa kivaa pientä kesäleiriä, jolla ammuttiin poliitikkojen kuvilla koristeltuja maalitauluja.

Hän kirjoittaa näin hetkellä, kun suomalainen media on jo vuosia tehnyt hartiavoimin töitä tämän rasismia normalisoivan puolueen normalisoimiseksi ja näyttämiseksi ihan tavallisena tolkun vaihtoehtona. Kun puoluetta johtaa mukavan oloinen, rauhallinen ja sujuvasanainen valkoinen mies, joka kuittaa vanhat tekstinsä joissa mm. toivotaan vasemmistolaisten naisten raiskauksia, että ei hän enää ihan niin kärjekkäästi kirjoittaisi mutta asioista itsessään hän on kyllä edelleen samaa mieltä, niin sehän tarkoittaa että ihan tolkun linjalla nyt ollaan ja kuka niitä vanhoja enää viitsii kaivella. Että voidaan ihan vakavissaan pohtia, että miksi se Rinne ei ottanut ministerikseen tätä miestä, jonka mielestä demarit ovat maailmankaikkeuden alhaisimpia matelijoita.

Hän kirjoittaa näin hetkellä, kun maahanmuuttoon liittyvän keskustelun yleiskieleen on saatu vakiinnutettua roppakaupalla termejä, jotka ovat alt-right-aktiivien luomia, ja joiden myötä keskustelun pohjaoletukset ovat aina vähän vinksallaan.


Entä millaisen vastaanoton teksti sai? Monelle tuli selvästi kovin paha mieli. Syytettiin valehtelusta. Kerrottiin että tällaiset ulostulot eivät varmasti ainakaan edistä niitä asioita mitä halutaan edistää. Ja aika paljon tuli sitä peruskuraa, kuten toivotuksia palata takaisin kotimaahansa, sekä yleistyksiä demareiden, somalien, muslimien tai maahanmuuttajien vioista joista tämä yksittäinen twiitti oli vastaansanomaton todiste. Muistutettiin siitä, että maahanmuuttajan tulee olla kiitollinen siitä että saa olla Suomessa, eikä loukata meitä suomalaisia.
 
Tämän kohun pihvi on lopultakin kaksoisstandardi.

Kun Halla-aho kirkkopäivillä kertoo, että sanoistaan ei pidä joutua vastuuseen, koska se estää ihmisiä kertomasta rehellisesti näkemyksiään, vieressä istuva piispa ja valkoinen yleisö voivat nyökytellä ja hymistä hyväksyvästi, koska valkoisen ihmisen oikeus ilmaista harhaisetkin mielipiteensä rodullistetuista ja muista epäilyttävistä vähemmistöistä on meille vain tärkeä osa neutraalia, analyyttista ja kaikki näkökulmat huomioivaa keskustelua. Siinä kontekstissa me koemme, että meidän on hyväksyttävä kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat, ja annettava heidän vapaasti purkaa tuntojaan. Sen sijaan jos rodullistettu pelaa samaa peliä omilla ehdoillaan, hän osoittaa kiittämättömyytensä ja siten menettää silmissämme oikeuden osallistua julkiseen keskusteluun.

Kun Halla-aho hieman halveksivaan sävyyn puhuu uhriutumisen kulttuurista, on selvää että yhteiskuntamme ongelmaksi nähdään nimenomaan vähemmistöjen herkkänahkaisuus liittyen heihin kohdistuviin solvauksiin ja uhkauksiin, sekä se että naiset eivät tykkää raiskaustoivotuksista. Perussuomalainen uhriutuminen taas on sitä parempaa uhriutumista, sitä jolla tehdään vaalikampanjaa, rakennetaan kansallismielistä identiteettiä, ja luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta taistelussa fiktiivisiä vihollisia vastaan. Meidän kaikkien kuuluukin uhriutua kansaamme kohdistuvasta loukkauksesta kun rodullistettu sanoo vähän ikävästi suomalaisista.

Tämän päivän Suomessa siis on normaalia, että maan toiseksi suurimman puolueen johdossa paitsi käytetään loukkaavia yleistyksiä erilaisista vähemmistöryhmistä, myös pyritään aktiivisesti viemään keskustelukulttuuria suuntaan jossa sellainen on täysin hyväksyttävää, eikä tämä tunnu valtaosassa kansaa herättävän enää minkäänlaista hämmennystä. Samaan aikaan vähemmistön edustaja ei saa käyttää vastaavaa loukkaavaa yleistystä ihmisistä jotka ovat ihan itse valinneet kannattaa puoluetta, joka on hakenut julkisuutta lähinnä näillä loukkaavilla yleistyksillä erilaisista vähemmistöryhmistä.

Jos tämä ei todista, että Suomi on rasistinen maa, niin en oikein tiedä että mikä sen voisi todistaa?


Kyse ei ole siitä, että olisimme jotenkin muuta maailmaa huonompia. Rasismia on käytännössä kaikkialla, ja se ilmenee eri paikoissa eri tavoilla. Tietyillä mittareilla pärjäämme kansainvälisesti vertaillen aika hyvin, toisilla mittareilla vähän heikommin.

Kyse on vain siitä, että emme halua nähdä rasismia itsessämme. Kuitenkin, ainoa keino purkaa rasismia, on oppia näkemään rasismi itsessämme, jotta voimme muuttaa toimintaamme niissä tilanteissa joissa toimimme rasistisesti.

Kehittyminen vaatii poistumaan mukavuusalueelta. Jos et ole tähän valmis, olet osa ongelmaa.