Mitä syöt?

Ruoka on viime aikoina puhuttanut monin tavoin. Ruuan nousevia hintoja on taivasteltu, vaikka keskiverto suomalainen käyttää huomattavasti pienemmän osan tuloistaan ruokaan kuin vaikkapa hänen isovanhempansa vastaavassa elämäntilanteessa käyttivät. Myös kansainvälisessä vertailussa ruoka meillä on halpaa. Lisäksi ruuissa käytettävistä lisäaineista on ollut huolestuneita puheenvuoroja. Esim. Palmian käyttämistä lisäaineista käytävä keskustelu on osoittanut paitsi ruokien sisältämien lisäaineiden valtavan määrän, myös sen etteivät ihmiset aina edes tiedä, mitä heidän ostamansa elintarvikkeet sisältävät.

Lisäaineet ovat luonnollinen uusi vihollinen valmisruokiin perustuvassa ruokakulttuurissa. Koska haluamme ostaa halpaa, elintarvikejalostajat suosivat halpoja raaka-aineita, jolloin ruuan ravintoarvoja on vaikea saada optimaalisiksi. Lisäksi ruuan on säilyttävä pitkään, koska kuluttajat olettavat kaupan hyllyjen notkuvan jatkuvasti täydellistä valikoimaa.

Todellinen ongelma eivät kuitenkaan ole itse lisäaineet, vaikka niistä osa onkin erityisesti suuremmissa määrissä nautittuna haitallisia. Suurempi ongelma on se, että jotta ruuasta saataisiin halpaa ja maistuvaa, käytetyt rasvat eivät ole terveellisiä, viljatuotteet sisältävät kuituja korkeintaan nimeksi, ja sokerin sekä suolan määrät ovat valtavia. Näillä aineksilla saadaan myös ruokaa, joka koukuttaa. Tunnetko itse yhtään sokerihiirtä, joka ei selviä työpäivästä ilman limua tai karkkipussia?

Samalla ruuan terveellisyys on monelle entistä tärkeämpää, ja niinpä esim. lasten jugurtteja ja rahkoja markkinoidaan terveellisinä sivuuttaen se tosiseikka että niissä usein on niin valtavat määrät sokeria, ettei niiden nauttiminen päivittäin ole terveellistä lapselle. Myslejä ja muroja on myös aina mainostettu terveellisinä, vaikka sokerin lisäksi niiden suolapitoisuudet voivat olla hyvinkin korkeita. Jopa keksejä markkinoidaan sillä, että osa rasvasta on korvattu rypsiöljyllä tai raaka-aineisiin kuuluu täysjyväviljaa. Ehkä tällaiset keksit ovat todella terveyden kannalta parempi valinta kuin sellaiset, joiden raaka-aineissa on panostettu vain siihen että saadaan makeaa halvalla, mutta terveellisiä ne eivät missään nimessä ole.

Myös kevyttuotteita on monenlaisia. Kevytmeetwursti on varmasti vähärasvaisempaa kuin tavallinen, mutta kevyttä se ei silti ole. Ja jos rasvaton jugurtti sisältää pitkän listan makeutusaineita, sakeutusaineita ja muita koostumuksenparantajia, voi olla hyvinkin kyseenalaista, miten terveellistä sen nauttiminen on suuremmissa määrissä. Toisaalta, jos lisäainekammon myötä rasvan, sokerin ja suolan käyttö kasvaa, sekään ei voi olla terveellistä.

Kun vielä yltäkylläiseen elämäntapaamme kuuluu ylensyödä joka aterialla (koska isoa lautasta ei malta jättää vajaaksi, eikä lautaselle laitettua ruokaa saa jättää syömättä), seuraukset ovat selvät. Ylipaino alkaa olla globaalisti suurempi ongelma kuin aliravitsemus. Ja samalla kun ne todella köyhät kärsivät riisin, maissin ja vehnän hinnannoususta, peltoaloja siirtyy biodieselin tuotantoon, jotta ylipainoiset voisivat jatkossakin kulkea kaikki matkansa omilla autoillaan.

Suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Lapsille ei tarjota niitä tarpeeksi, ja aikuisilla ei ole tapana syödä niitä. Kasvikset ovat kuulemma liian kalliita, vaikka esim. sipsipussin hinnalla saisi melkoisen määrän porkkanoita. Jos lautasella on päivästä toiseen ruokaa, joka ei sisällä juuri mitään ravintoaineita, mikä tahansa tietoinen muutos ruokavaliossa on todennäköisesti terveellinen.

Toinen kysymys on sitten se, mikä on ekologisesti kestävää. Nykyinen meno ei sitä ole.

Uhkakuvia Euroopassa

Asenteet Suomessa ovat kuulemma kovenemassa. Vihapuheiden myötä rasistisesta käytöksestä tehdään vähitellen hyväksyttävämpää, mikä tekee muista erottuvien vähemmistöjen edustajien elämästä monin tavoin vaikeaa. Toistaiseksi kuitenkin omalla nimellään ja kasvoillaan esiintyvät ennakkoluulojen levittäjät ovat omalla tavallaan sanoutuneet irti rasistisesta väkivallasta.

Kateeksi ei käy maahanmuuttajan tilannetta Suomessa, mutta täällä ei kuitenkaan ole vielä näkynyt sellaista voimakasta nationalismin nousua, joka entisestään merkittävästi heikentäisi vähemmistöjen mahdollisuuksia elää suhteellisen normaalia elämää ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka Perussuomalaista populismia voidaankin aiheellisesti kritisoida monin tavoin, puolue ansaitsee kaikesta huolimatta kiitosta siitä, että se on nostanut poliittiseen keskusteluun joitakin keskeisiä kysymyksiä, joita muut puolueet ovat tuntuneet välttelevän. Puolue ei myöskään aktiivisesti profiloidu nimenomaan vähemmistövihamielisenä tai nationalistisena, vaikka tiettyjen sen edustajien yksittäiset puheenvuorot saattavatkin nostaa tällaisia ajatuksia mieleen.

Suomi pääsee harvoin maailmalla otsikoihin, mutta nyt olemme siinä onnistuneet. Onko huomio kuitenkaan oikeassa ongelmassa, kun meitä moititaan nationalismista ja populismista pistäessämme kapuloita Schengen-alueen laajenemisen rattaisiin? Ranskassa mm. Romaniasta tulleita romaneja on karkotettu, vaikka ihmisoikeusjärjestöt ja lehdistö ovat raportoineet romaneihin Itä-Euroopassa kohdistuvasta rasistisesta väkivallasta sekä erilaisista tavoista joilla romanit pyritään eristämään normaalista yhteiskunnasta. Bulgarian romanit on sysätty niin perusteellisesti yhteiskunnan marginaaliin, että siellä osoitetaan mieltä romaneja vastaan, samalla kun monet suvaitsevaisuuden puolustajat vaikenevat väkivallan pelossa.

Vaikka Kreikan talouden tekohengittäminen sekä miellyttävän ilmapiirin säilyttäminen eurooppalaisessa yhteistyössä ovatkin ehkä koko maanosamme tulevaisuuden kannalta välttämättömiä asioita, olisi hyvä jos tämä ei tapahtuisi kaikkein heikoimpien eurooppalaisten kustannuksella. Bulgaria ja Romania ovat tehneet jo paljon tilanteen parantamiseksi, mutta jatkuuko vielä pahasti keskeneräinen työ, jos sen keskeinen tavoite eli Schengen-jäsenyys saavutetaan? Entä auttaako jäsenyyden kariutuminen nyt nostamaan äärioikeiston valtaan, kääntäen näin kehityksen suunnan romanien kannalta entistä traagisempaan suuntaan? 

Nämä voivat olla Euroopan turvallisuuden kannalta lopulta keskeisempiä kysymyksiä kuin se, millä tavoin Perussuomalaiset ovat muuttaneet suomalaista politiikkaa. Lasipalatsin kulmalla istuvalla kerjäläismummolla on inhimillisesti ymmärrettävät syyt olla täällä. Takana olevaa ilmiötä ei padota pikakäännytyspäätöksillä, vaan luomalla vähemmistöille elämän edellytyksiä globaalisti.