Uhkakuvia Euroopassa

Asenteet Suomessa ovat kuulemma kovenemassa. Vihapuheiden myötä rasistisesta käytöksestä tehdään vähitellen hyväksyttävämpää, mikä tekee muista erottuvien vähemmistöjen edustajien elämästä monin tavoin vaikeaa. Toistaiseksi kuitenkin omalla nimellään ja kasvoillaan esiintyvät ennakkoluulojen levittäjät ovat omalla tavallaan sanoutuneet irti rasistisesta väkivallasta.

Kateeksi ei käy maahanmuuttajan tilannetta Suomessa, mutta täällä ei kuitenkaan ole vielä näkynyt sellaista voimakasta nationalismin nousua, joka entisestään merkittävästi heikentäisi vähemmistöjen mahdollisuuksia elää suhteellisen normaalia elämää ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka Perussuomalaista populismia voidaankin aiheellisesti kritisoida monin tavoin, puolue ansaitsee kaikesta huolimatta kiitosta siitä, että se on nostanut poliittiseen keskusteluun joitakin keskeisiä kysymyksiä, joita muut puolueet ovat tuntuneet välttelevän. Puolue ei myöskään aktiivisesti profiloidu nimenomaan vähemmistövihamielisenä tai nationalistisena, vaikka tiettyjen sen edustajien yksittäiset puheenvuorot saattavatkin nostaa tällaisia ajatuksia mieleen.

Suomi pääsee harvoin maailmalla otsikoihin, mutta nyt olemme siinä onnistuneet. Onko huomio kuitenkaan oikeassa ongelmassa, kun meitä moititaan nationalismista ja populismista pistäessämme kapuloita Schengen-alueen laajenemisen rattaisiin? Ranskassa mm. Romaniasta tulleita romaneja on karkotettu, vaikka ihmisoikeusjärjestöt ja lehdistö ovat raportoineet romaneihin Itä-Euroopassa kohdistuvasta rasistisesta väkivallasta sekä erilaisista tavoista joilla romanit pyritään eristämään normaalista yhteiskunnasta. Bulgarian romanit on sysätty niin perusteellisesti yhteiskunnan marginaaliin, että siellä osoitetaan mieltä romaneja vastaan, samalla kun monet suvaitsevaisuuden puolustajat vaikenevat väkivallan pelossa.

Vaikka Kreikan talouden tekohengittäminen sekä miellyttävän ilmapiirin säilyttäminen eurooppalaisessa yhteistyössä ovatkin ehkä koko maanosamme tulevaisuuden kannalta välttämättömiä asioita, olisi hyvä jos tämä ei tapahtuisi kaikkein heikoimpien eurooppalaisten kustannuksella. Bulgaria ja Romania ovat tehneet jo paljon tilanteen parantamiseksi, mutta jatkuuko vielä pahasti keskeneräinen työ, jos sen keskeinen tavoite eli Schengen-jäsenyys saavutetaan? Entä auttaako jäsenyyden kariutuminen nyt nostamaan äärioikeiston valtaan, kääntäen näin kehityksen suunnan romanien kannalta entistä traagisempaan suuntaan? 

Nämä voivat olla Euroopan turvallisuuden kannalta lopulta keskeisempiä kysymyksiä kuin se, millä tavoin Perussuomalaiset ovat muuttaneet suomalaista politiikkaa. Lasipalatsin kulmalla istuvalla kerjäläismummolla on inhimillisesti ymmärrettävät syyt olla täällä. Takana olevaa ilmiötä ei padota pikakäännytyspäätöksillä, vaan luomalla vähemmistöille elämän edellytyksiä globaalisti.