torstai 29. elokuuta 2013

Tabuista ja kielivistä ämmistä

Sanna Ukkola ihmettelee blogissaan suomalaisten herkkähipiäisyyttä. Hän rinnastaa Kalevan päätoimittajan kohtaaman arvostelun sensuuriin ja kysyy, miksi uutisoimme tällaisesta kun maailmassa tapahtuu tärkeämpiäkin asioita.

On toki totta, että mauton huumori on niin keskeinen osa suomalaista kulttuuria, ettei siitä ehkä tarvitsisi tämän luokan mediamylläkkää nostaa. Närkästyksen aihe on kuitenkin oikea. Vaikka transsukupuolisiin halventavasti suhtautuva huulenheitto onkin pieni ongelma verrattuna siihen, että joidenkin mielestä naiseksi pukeutuneen miehen saa hakata, saman ajattelumallin ilmentymänä se tuskin ainakaan auttaa ketään kyseenalaistamaan ongelmallisia toimintatapojaan.

Hyvät koomikot ymmärtävät sen, että huumorin keskeisin muoto on itseironia. Erityisesti kun stereotyyppisen "herraluokan" edustaja tölvii heikompiaan, tilanteesta saa hauskan vain jos vitsin kärki osuu Molieren aatelismieheksi pyrkivän porvarin tavoin herraluokkaan itseensä. Maailmassa ei pitäisi olla aihetta, josta ei saa vitsailla, mutta vaikeiden aiheiden äärellä niiiden vitsien keksiminen vaatii melkoista ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta, jotta tyylilaji ei kääntyisi kiusaamiseksi tai vahingollisten ennakkoluulojen pönkittämiseksi. Huumori on vaikea laji.

Stereotyyppisen punaniskaheteromiehen voi tietysti olla vaikea ymmärtää, miksi oma ihonväri, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen tarkoittavat korkeampia vaatimuksia poliittisen korrektiuden saralla. Samalla musta mies saa kutsua kaveriaan neekeriksi, juutalainen vitsailla holokaustista, naiset kutsua ystäväpiiriään lehmiksi tai huoriksi ja homoseksuaalit nauraa itseensä kohdistuville stereotypioiille. Miksi ne samat jutut eivät ole sallittuja sille tavalliselle suomalaiselle miehelle, joka ei edes edusta valtaa tai eliittiä? Onko kyse enemmistöön kohdistuvasta syrjinnästä, kuten maahanmuuttokriitikot antavat ymmärtää?

Kun lapsille opetetaan käytöstapoja, kaikki lähtee siitä että muita ei saa kiusata eikä loukata. Jos vahingossa tulee niiin tehneeksi, on pyydettävä anteeksi. Miksi tämä sääntö koskisi vain lapsia? Eikö aikuiselta suomalaiselta mieheltä voida edellyttää käytöstapoja? Toki lehdistöllä on paitsi oikeus myös velvollisuus nostaa esiin epäkohtia vaikka siitä joku helposti loukkaantuisikin, mutta Manningin kokemus omasta sukupuolestaan ei sisältäne sellaisia merkityksiä, jotka edellyttäisivät aiheen kriittistä ruotimista suomalaismediassa.

Ukkola nostaa vielä esimerkiksi possukuvien poistamisen koulukirjoista jotta muslimit eivät loukkaantuisi. Tämän luokan ideat rinnastuvat ennemminkin kielimisen pitämiseen akkojen puuhana kuin vähemmistöjen suojelemiseen väheksynnältä. Ennakkoluuloinen suhtautuminen vähemmistöihin ei ole vahingollista vain olllessaan avoimen vihamielistä, vaan myös silloin kun näennäisen hyvää tarkoittaen suljetaan vähemmistöt omiin karsinoihinsa.

Toisen kulttuurin kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että keksimällä keksitään valtakulttuurista erottavia piirteitä ja lähdetään muokkaamaan niitä geneerisemmiksi. Aivan niin kuin toisen rakastaminen vaatii kyvyn rakastaa myös itseään, myöskään oman kulttuurin vaaliminen ei estä kunnioittamasta toisenlaisia kulttuureja. Monikulttuurisuuden idea on juuri siinä, että meidän ei tarvitse luopua omastamme voidaksemme elää yhdessä eri kulttuureista tulevien kanssa. Aivan niin kuin minun ei tarvitse muuttua homoseksuaaliksi, jos naapurini tulee kaapista.

Niin kauan kuin emme itse ymmärrä tätä, emme ole juuri sen parempia kuin sharialakia halajavat islamistit.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Miksi vauva ei saa syödä ravintolassa

Iltalehti on uutisoinut tilanteesta, jossa ravintolan henkilökunta on pyytänyt imettävää äitiä siirtymään wc-tiloihin ruokkimaan vauvaansa. Tästä suivaantuneina joukko äitejä päätti järjestää mielenilmauksen julkisella paikalla imettämisen puolesta. Heidän mielestään vauvallakin on oikeus syödä.

Kukaan ei kuitenkaan halua kieltää vauvoja syömästä. Syyt imetyskielteisyyteen ovat aivan muualla. Tässä esimerkkejä:

1) Vauvan paikka ei ole ravintolassa. Vauvan paikka on kotona harmoonisesti hymyilevän äidin sylissä, ja jos äiti kaipaa tähän taukoa, hänen on hankittava hoitaja. On itsekästä ja ajattelematonta altistaa vauva ravintolaympäristölle, jossa usein myös nautitaan alkoholia. Sitä paitsi ravintolassa syöminen ei edes kuulu suomalaiseen kulttuuriin, eikä sitä siksi pidä äidinmaidossa vauvalle tuputtaa. Ravintola on aikuisten paikka, ja siellä käymistä pitää aina vähän hävetä. Tasapainoiset lapset ruokitaan kotona kotimaisilla eineksillä.

2) Ei ole kiva katsoa imettävää äitiä. Siitä tulee ulkopuoliselle kiusallinen olo, kun tietää ettei saisi tuijottaa, muttei voi olla tuijottamatta. Samasta syystähän emme halua myöskään vammaisia tai maahanmuuttajia tai homoseksuaaleja lähellemme: emme tiedä miten olla sellaisen ihmisen lähistöllä, ja mielemme lähtee laukkaamaan asiattomiin ajatuksiin. On ärsyttävää, että tämän epämukavuuden aiheuttaja on itse tilanteessa ihan luontevasti.

3) Vauvan imettäminen on pyhä hetki, joka vaatii sen että ollaan kahden kesken vauvan kanssa hiljaisessa huoneessa. Hälyisä ravintolamiljöö ei sovi vauvalle ollenkaan ruokailutilaksi. Jos vauvaa on pakko imettää liikenteessä ollessa, tulee se tehdä wc-tiloissa, joiden akustinen suunnittelu kolisevine ovineen ja kaikuvine kaakeleineen tarjoaa paljon ravintolasalia intiimimmän ja rauhallisemman ruokailukokemuksen. Myös tarjolla olevat istuimet ovat imetykseen ergonomisempia. Lisäksi wc:ssähän ei ole koskaan jonoa, joten wc:ssä voi huoleti istua puolikin tuntia imettäen.

4) Tissit ovat miehen omaisuutta, ja siksi niitä ei saa muille näyttää. Tissin imeminen tuo mieleen heti myös jonkin muun paikan imemisen, ja sitä ei saa tehdä ravintolassa. Siksi imettäminenkin pitäisi kieltää. Meillä on olemassa korvikkeet ja tuttipullot, jotta meidän ei tarvitsisi oppia luonteviksi tissien kanssa, siispä käyttäkäämme niitä. On sivuseikka, että evoluutio on kehittänyt tissit juuri vauvan ruokkimista varten. Kulttuurimme on antanut tisseille toisen merkityksen, ja tätä vastaan ei pidä taistella.

5) Ravintolassa imettäminen on rintamapetturuutta muita äitejä kohtaan. Vauvan syntymän täytyy pilata elämäsi ja eristää sinut sosiaalisista kontakteistasi. Vauvan imettämisen kuuluu olla kivuliasta ja vaikeaa. Äidin ei tule saada ruokaansa lämpimänä. Luonteva ravintolassa imettäminen on kuin isku vasten kasvoja kaikille niille kunnon äideille, joiden elämä on raskasta. Jos elämä vauvan kanssa ei tunnu vaikealta, velvollisuutesi on tehdä siitä vaikeaa esimerkiksi asettamalla hankalia vaatimuksia vauvan ruokailutavoille.

6) Vauvaa ei tule hemmotella piloille tarjoamalla tissiä aina kun vauva sitä haluaa. Tällä ohjeella maastamme lopetettiin pitkien imetyksien perinne ja luotiin markkinat korviketeollisuudelle, eikä ole mitään syytä olla jatkamatta sen noudattamista. Esimerkiksi bussissa kanssamatkustajat kuuntelevat mieluummin vauvan huutoa kuin katselevat imetystä, onhan lapsen kasvaminen nöyräksi alistujaksi meidän kaikkien yhteinen etu.

Yleensäkin Suomessa täytyy muistaa, että lapsen hoitamiseen on vain yksi ainoa oikea tapa, ja sinun tapasi on varmasti väärä.