Ruoka on viime aikoina puhuttanut monin tavoin. Ruuan nousevia hintoja on taivasteltu, vaikka keskiverto suomalainen käyttää huomattavasti pienemmän osan tuloistaan ruokaan kuin vaikkapa hänen isovanhempansa vastaavassa elämäntilanteessa käyttivät. Myös kansainvälisessä vertailussa ruoka meillä on halpaa. Lisäksi ruuissa käytettävistä lisäaineista on ollut huolestuneita puheenvuoroja. Esim. Palmian käyttämistä lisäaineista käytävä keskustelu on osoittanut paitsi ruokien sisältämien lisäaineiden valtavan määrän, myös sen etteivät ihmiset aina edes tiedä, mitä heidän ostamansa elintarvikkeet sisältävät.
Lisäaineet ovat luonnollinen uusi vihollinen valmisruokiin perustuvassa ruokakulttuurissa. Koska haluamme ostaa halpaa, elintarvikejalostajat suosivat halpoja raaka-aineita, jolloin ruuan ravintoarvoja on vaikea saada optimaalisiksi. Lisäksi ruuan on säilyttävä pitkään, koska kuluttajat olettavat kaupan hyllyjen notkuvan jatkuvasti täydellistä valikoimaa.
Todellinen ongelma eivät kuitenkaan ole itse lisäaineet, vaikka niistä osa onkin erityisesti suuremmissa määrissä nautittuna haitallisia. Suurempi ongelma on se, että jotta ruuasta saataisiin halpaa ja maistuvaa, käytetyt rasvat eivät ole terveellisiä, viljatuotteet sisältävät kuituja korkeintaan nimeksi, ja sokerin sekä suolan määrät ovat valtavia. Näillä aineksilla saadaan myös ruokaa, joka koukuttaa. Tunnetko itse yhtään sokerihiirtä, joka ei selviä työpäivästä ilman limua tai karkkipussia?
Samalla ruuan terveellisyys on monelle entistä tärkeämpää, ja niinpä esim. lasten jugurtteja ja rahkoja markkinoidaan terveellisinä sivuuttaen se tosiseikka että niissä usein on niin valtavat määrät sokeria, ettei niiden nauttiminen päivittäin ole terveellistä lapselle. Myslejä ja muroja on myös aina mainostettu terveellisinä, vaikka sokerin lisäksi niiden suolapitoisuudet voivat olla hyvinkin korkeita. Jopa keksejä markkinoidaan sillä, että osa rasvasta on korvattu rypsiöljyllä tai raaka-aineisiin kuuluu täysjyväviljaa. Ehkä tällaiset keksit ovat todella terveyden kannalta parempi valinta kuin sellaiset, joiden raaka-aineissa on panostettu vain siihen että saadaan makeaa halvalla, mutta terveellisiä ne eivät missään nimessä ole.
Myös kevyttuotteita on monenlaisia. Kevytmeetwursti on varmasti vähärasvaisempaa kuin tavallinen, mutta kevyttä se ei silti ole. Ja jos rasvaton jugurtti sisältää pitkän listan makeutusaineita, sakeutusaineita ja muita koostumuksenparantajia, voi olla hyvinkin kyseenalaista, miten terveellistä sen nauttiminen on suuremmissa määrissä. Toisaalta, jos lisäainekammon myötä rasvan, sokerin ja suolan käyttö kasvaa, sekään ei voi olla terveellistä.
Kun vielä yltäkylläiseen elämäntapaamme kuuluu ylensyödä joka aterialla (koska isoa lautasta ei malta jättää vajaaksi, eikä lautaselle laitettua ruokaa saa jättää syömättä), seuraukset ovat selvät. Ylipaino alkaa olla globaalisti suurempi ongelma kuin aliravitsemus. Ja samalla kun ne todella köyhät kärsivät riisin, maissin ja vehnän hinnannoususta, peltoaloja siirtyy biodieselin tuotantoon, jotta ylipainoiset voisivat jatkossakin kulkea kaikki matkansa omilla autoillaan.
Suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Lapsille ei tarjota niitä tarpeeksi, ja aikuisilla ei ole tapana syödä niitä. Kasvikset ovat kuulemma liian kalliita, vaikka esim. sipsipussin hinnalla saisi melkoisen määrän porkkanoita. Jos lautasella on päivästä toiseen ruokaa, joka ei sisällä juuri mitään ravintoaineita, mikä tahansa tietoinen muutos ruokavaliossa on todennäköisesti terveellinen.
Toinen kysymys on sitten se, mikä on ekologisesti kestävää. Nykyinen meno ei sitä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti