Vuosi 2024 - sinua ei tule ikävä

Vuosi 2024 alkaa olla paketissa. Siitä jäi päällimmäiseksi epäuskoinen ja pettynyt fiilis ihmiskuntaan. Emmekö todella tämän parempaan pysty? Ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat jo vastaansanomattomasti silmillemme mm. poikkeuksellisina tulvina ja myrskyinä, mutta niin vaan vuoden 2024 ilmastokokouksen anniksi jäivät tapahtuman ja siihen liittyvän matkustamisen aiheuttamat hiilipäästöt. 

Vuonna 2024 Yhdysvallat valitsi Donald Trumpin toiselle presidenttikaudelleen. Siis miehen, joka on jo kerran yrittänyt vallankaappausta, ensin vaatien ääntenlaskun keskeyttämistä ennen kuin kaikki äänet on laskettu, sitten kieltäen varapresidenttiään hoitamasta velvollisuuksiaan, ja lopulta yllyttäen väkijoukon väkivaltaiseen hyökkäykseen kongressia vastaan. Trumpin ensimmäisen kauden päätteeksi republikaanit pelastivat Yhdysvaltain demokratian kieltäytymästä hyppimästä Trumpin pillin mukaan. Nyt tällaiset järjen äänet on pitkälti siivottu pois puolueesta, joten nähtäväksi jää, onnistuuko Trump tällä kertaa viemään maansa fasismiin. Mutta eipähän sentään tarvitse katsella presidenttinä tummaihoista naista, jolla on ärsyttävä nauru.

Vuonna 2024 annoimme Israelin tehdä vapaasti pr-työtään Euroviisuissa. USA jatkoi Israelin aseistamista, vaikka mm lukuisat israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja yhdysvaltalaiset juutalaisten järjestöt sekä israelilainen Haarez-lehti ilmaisivat huolensa ja järkytyksensä siitä, että palestiinalaisten kohtelu ei enää ollut vain apartheidiä, vaan toiminnassa alkoi olla selkeitä merkkejä kansanmurhasta. Väestön pakkosiirrot, avustuskuljetusten (siis ruoan, veden ja sairaalatarvikkeiden) estäminen pysäyttämällä rekat rajalle tai pommittamalla niitä Gazassa, toimittajien ja lääkäreiden murhat, sairaaloiden tuhoamiset, pakolaisten telttaleirien öiset pommitukset, päähän ammutut lapset, vesihuollon tuhoaminen ja sen korjaajien pommittaminen, sekä kiihtyvät palestiinalaisten murhat ja elinkeinojen tuhoaminen myös Länsirannalla yms. kertovat karua kieltään Israelin tavoitteista. Mutta onhan se toki Suomellekin kätevää ostaa asejärjestelmiä maasta, joka testaa myymiään aseita siviileihin.

Suomessakin tapahtui. Kokoomus ajaa yhä näkyvämmin julkisen terveydenhuollon alasajoa samalla kun se keksii uusia tapoja lappaa rahaa yksityisille terveysalan firmoille. Kannustinloukkuja on syvennetty luopumalla asumistukeen ja työttömyysturvaan liittyneistä järjestelyistä, jotka mahdollistivat pienipalkkaisen työn tekemistä. Asunnottomuutta on lisätty ja leipäjonoja pidennetty. Sosiaaliturvan leikkauksista saadut säästöt ovat pitkälti siirtyneet toimeentulotukimenojen puolelle, kuten kaikki osasimme ennalta odottaa. Myös terveydenhuoltoon nyt kohdistetut säästöt ovat monessa kohtaa näennäissäästöjä: yöpäivystyksen lakkautusten on laskettu vaativan samansuuruisia rahallisia panostuksia ensihoitoon, ja hoitojonojen pidentämisen kutsuminen säästöksi on liian naurettavaa että edes oikeistossa voitaisiin siihen uskoa, ellei ajatus ole että köyhät kuolkoot jonoihin. 

Yhä enemmän näyttää myös siltä, että oikeistossa eletään ihan eri todellisuudessa. Siellä pelastetaan hyvinvointiyhteiskuntaa tuhoamalla niitä palveluita, jotka ovat hyvinvoinnille välttämättömiä. Siellä ei laiteta ketään kohtuuttomaan tilanteeseen, vaikka kuitenkin leikataan tukia tavalla jolla köyhimmillä ei ole varaa sekä asumiseen että syömiseen lääkkeistä puhumattakaan. Koulutukseen panostetaan leikkaamalla sen rahoitusta. Luottamusta JSN:n alaisiin medioihin murennetaan, ja kaikki itselle epämukavat uutiset ovat osoituksia median valehtelusta tai vihervasemmistolaisuudesta. Ja kaikki, ihan kaikki, on aina Marinin hallituksen syytä, oli kyse sitten kokoomusjohtoisten hallitusten vuosikymmenten mittaan keräämästä velasta, oikeiston aikaisempina vuosina tekemien koulutusleikkausten seurauksista, tai jo Sipilän hallituksen ajaman maakuntamalliin perustuvan SOTE:n läpiviennistä. Kuka enää muistaa myöskään pandemian tai Ukrainan sodan Marinin hallitukselle tuomia poikkeuksellisia haasteita, tai ketkä veivät meidät NATO:on, ihan vaan ilkeyttään ja osaamattomuuttaan huulipunahallitus on vain ja ainoastaan tuhonnut maamme. Ja niiltä osin, kuin Marinin hallituksen tekemiset ovat olleet vastaansanomattomasti positiivisia, kuten työperäisen maahanmuuton helpottamiseen liittyvät muutokset, näitä oikeisto on häpeilemättä väittänyt omiksi saavutuksikseen.

Järkyttävintä on kuitenkin ollut oikeusvaltion murentaminen. Kovin pitkälle siinä ei ole vielä päästy, mutta ensimmäisten askeleiden jälkeen seuraavat ovat sitten helpompia ottaa. Vuoden vaikuttaviin kokemuksiin kuuluikin itselläni Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema, jonka hyytävät yhtäläisyydet nykypäivään nostavat vahvan huolen tulevaisuudestamme. Alla enemmän ajatuksia kahdesta räikeimmästä tapauksesta: käännytyslaista, sekä tuesta äärioikeiston marssille.

Käännytyslaki ja luova suhtautuminen perustuslakiin 

Vuoden 2024 suuriin uutisiin kuului käännytyslaki. Hämmentävintä laissa on, että se säädettiin määräaikaisena, eikä sitä ole otettu käyttöön, joten selvästikin se on ollut Suomen kannalta täysin turha laki. Lakia myös väitettiin kiireelliseksi Suomen turvallisuuden kannalta, vaikka kukaan ei pystynyt osoittamaan ensimmäistäkään akuuttia tai edes realistista spekulatiivista turvallisuusuhkaa, johon laki olisi vastannut. Toki maamme turvallisuuspoliittisella johdolla on käytössään myös sellaista tietoa, jota ei tavan kansalle jaeta, mutta ainakaan mikään käännytyslakia perusteleva turvallisuusuhka ei kuluneena vuonna realisoitunut. Turvapaikanhaku oli tyrehtynyt jo paljon aiemmin, eikä käännytyslakia ole nähty tarpeelliseksi ottaa käyttöön.

Oleellista tämän lain säätämisessä ei näytä olleen vaikutus Suomen turvallisuustilanteeseen. Oleellista oli antaa Perussuomalaisille mahdollisuus patsastella tiukkoina maahanmuuton vastustajina, jotka myös saavat uudella lainsäädännöllä vaikeutettua Suomeen tulemista. Tarkoitus oli siis tehdä Perussuomalaisten äänestäjistä tyytyväisiä, jotta he eivät protestoisi terveydenhuollon alasajoa ja muita kokoomuslaisia uudistuksia, joita Perussuomalaisetkin nyt hallituksessa ovat ajamassa. Näin Perussuomalaiset puolueena jaksaa kantaa raskaan osansa hyvinvointivaltion alasajosta, koska Kokoomuskin on vastavuoroisesti nähnyt niin paljon vaivaa auttaakseen Perussuomalaisia näytelmässä, jonka tarkoitus on vain antaa rahvaalle käsitys, että Perussuomalaiset olisi jotenkin parantanut Suomen turvallisuustilannetta.

Koska Venäjän vastainen raja oli jo Marinin hallituksen jäljiltä suljettuna, Perussuomalaiset eivät valitettavasti enää päässeet sulkemaan rajaa. Rajalla ei myöskään ollut mitään sellaista toimintaa, jonka myötä Perussuomalaiset olisivat päässeet näyttävästi tekemään tiukkoja linjauksia. Niinpä askarreltiin laki, jolla turvapaikanhakijat voitaisiin jättää rajavyöhykkeelle siinäkin tilanteessa, jos raja taas avattaisiin. Lakia perusteltiinkin vahvasti mahdollisuudella avata raja. Kieltämättä rajan ollessa kiinni, moni Suomessa asuva venäläinen on hankalassa tilanteessa, kun Venäjällä asuvia sukulaisia on vaikea käydä tapaamassa. Ja toki erityisesti Itä-Suomen ja myös Helsingin turismista saamat tulot ovat romahtaneet venäläisturistien kaikottua. Mutta näitä ongelmia ei siis kuitenkaan vielä nähty tarpeelliseksi korjata avaamalla rajoja rajoitetulle liikenteelle.

Huolestuttavinta laissa onkin se tapa, jolla se runnottiin läpi. Sipilän hallituksen aikana oikeistolle tuli ikävänä yllätyksenä, että Perustuslakivaliokunta voi todellakin estää sellaisten lakiesitysten etenemisen, jotka rikkovat perustuslakia. Estääkseen saman tragedian toistumisen, Kokoomus otti itselleen Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden. Valiokunnan tehtävä on kuunnella perustuslakiasiantuntijoiden käsityksiä lakiesityksistä, ja sitten näiden asiantuntijalausuntojen pohjalta päättää, miten lakiesityksen kanssa edetään: annetaanko se sellaisenaan eduskunnalle päätettäväksi, onko siinä ongelmia jotka valiokunta voi korjata ja sen jälkeen antaa esityksen eduskunnalle, vai onko laki palautettava valmisteluun. Nyt näyttää, että nykyisen puheenjohtajan näkemyksen mukaan asiantuntijoita käytetään vain sen selvittämiseen, millä tavalla lakiesityksen perustuslailliset ongelmat olisivat seliteltävissä ja lakaistavissa maton alle. Kaikki negatiivinen palaute voidaan vain ohittaa, jopa tilanteessa jossa kaikki valiokunnan kuulemat asiantuntija pitävät esitetyn lain säätämistä perustuslain näkökulmasta mahdottomana. Voidaan ohittaa myös rajavartiolaitoksen huoli siitä, millaisia päätöksiä laki sälyttää yksittäisen rajavartijan vastuulle, ja mikä on virkamiehen oikeusturva jos ja kun hän ei onnistu tekemään oikeita päätöksiä asiassa, jonka riittävän perusteelliseen tutkimiseen hänellä ei ole aikaa, osaamista, eikä moniammatillista tukea.

Käännytyslain ongelma ei kuitenkaan ole vain perustuslainvastaisuus ja rajavartijoiden oikeusturvan unohtaminen. Se rikkoo myös kansainvälisiä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Kumppanimme kyllä ymmärtävät, että pitkä maarajamme Venäjään vaatii vähän isompaa panostusta rajavalvontaan kuin monessa muussa maassa, ja siksi saatamme hyvinkin selvitä ilman minkäänlaisia sanktioita ainakin niin kauan kuin käännytyslakia ei oteta käyttöön ja aleta soveltaa käytännössä.

Suurin ongelma onkin siinä, että meillä on nyt ennakkotapaus siitä, että Suomi voi säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa sekä Suomen oman perustuslain että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Ne meistä, jotka olemme riittävän vanhoja muistamaan Kylmän Sodan, tiedämme, että arvaamattomassa maailmassa kansainväliset sopimukset ovat pienen valtion ainoa turva. Juu, eivät muutkaan niitä aina ja kaikessa täydellisesti noudata, mutta niin kauan kuin voimme ylläpitää illuusiota siitä, että kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, voimme myös olla melko luottavaisia, että meidän rajojamme ei rikota, ja jos sitten kuitenkin rikotaan, saamme liittolaisiltamme apua. Kun itse "sovellamme luovasti", menetämme myös mahdollisuuden vaatia muita noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Tässä mielessä onkin erityisen vaarallista, että Lindtmanin johdolla SDP päätyi tukemaan lakia. SDP jopa siirsi sivuun Perustuslakivaliokunnassa tähän lakiesitykseen perehtyneen Elisa Gebhardin ja hälyytti Maria Guzeninan Brysselistä hänen sijaansa äänestämään asiasta, jotta SDP:n osalta äänestystuloksessa ei turhaan painaisi ymmärrys lain seurauksista ja näin olisi helpompi myötäillä hallitusta. Siinä missä 1930-luvun Saksassa Sosiaalidemokraatit olivat viimeinen vastavoima Natseille, 2020-luvun Suomessa Sosiaalidemokraatit näemmä ojentavat yhteistyön kättä fasismille sillä hetkellä, kun Orpo vihjaa, että näin toimimalla punamulta on taas tulevaisuudessa mahdollinen hallituspohja. On hyvin surullista, että nyt näyttää siltä, että oikeusvaltiota tärkeänä pitävä äänestäjä ei voi enää antaa tukeaan muille eduskuntapuolueille kuin Vihreille tai Vasemmistoliitolle.

612 ja kädenojennus äärioikeistolle

Toinen Suomen demokratialle synkkä hetki tuli itsenäisyyspäivän viikolla, kun Perussuomalaisten kansanedustajat Teemu Keskisarja ja Sheikki Laakso ilmoittivat jättävänsä presidentin vastaanoton väliin ja osallistuvansa sen sijaan 612-kulkueeseen, Keskisarja tilaisuuden juhlapuhujana. Puhemies Jussi Halla-aho sekä valtiovarainministeri, varapääministeri Riikka Purra kiirehtivät oitis kertomaan, että sehän on mukavaa, onhan 612-kulkueessa aina mukana paljon mukavaa porukkaa. Orpo yritti puuttua peliin, vedoten Suojelupoliisin arvioon tapahtuman äärioikeistolaisesta luonteesta, ja osa Perussuomalaisista lähtikin peruuttelemaan kannustavasta suhtautumisestaan pohdiskellen, että ehkä siihen kulkueeseen ei kannatakaan osallistua, jos Supo arvioi että siellä voi tällä kertaa tapahtua jotain vakavampaa.

612-kulkueen ongelma ei kuitenkaan ensisijaisesti ole siinä, tapahtuuko siellä jotain vakavaa, tai sattuuko siellä olemaan joukossa myös vähän jotain ääriaineksia. Kulkueen ongelma on, että se on kiistämättä PVL:n PR-toimintaa. On irvokasta, että itsenäisyyspäivänä marssitaan sankarihaudoille sellaisen järjestön luomassa kulkueessa, joka halusi lakkauttaa sekä demokratiamme että itsenäisyytemme ja perustaa yhteispohjoismaisen natsivaltion. Ja tätä kutsutaan nykypäivän Suomessa isänmaallisuudeksi. Pidän hyvin vaarallisena sitä, että demokratiamme vallan huipulla suhtaudutaan hyväksyvästi PVL:n PR-toimintaan, normalisoiden sitä ja vähätellen tapahtuman natsikytköksiä.

Mikäli soihtukulkueen taustat eivät satu olemaan tuttuja: Myöhemmin Pohjoismaisena Vastarintaliikkeenä tunnetun SVL:n uusnatsit olivat aloitteellisia ensimmäisen 612-soihtukulkueen järjestämisessä. Soihtukulkue oli osa järjestön tavoitetta yhdistää äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät, mutta se ei ollut virallisesti järjestön järjestämä, koska he ymmärsivät itsekin, ettei heillä ollut kovin houkutteleva brändi, ja kulkueeseen toivottiin mahdollisimman paljon osallistujia. Ensimmäistä kulkuetta ei olisi saatu järjestettyä ilman Vastarintaliikkeen tarjoamia järjestyksenvalvojia. Seuraavina vuosina natseilla on ollut oma kulkueensa ennen 612-kulkuetta, ja se on ajoitettu niin, että siitä ehtii mukaan 612-kulkueeseen. Natsikulkueen järjestäjät ovat suositelleet osallistujiaan osallistumaan myös 612-kulkueeseen, ja 612-kulkueen viralliset järjestäjät ovat julkisesti toivottaneet heidät tervetulleiksi. Natsikulkueen osallistujien arvioitiin tänäkin vuonna muodostaneen yli puolet 612-kulkueen osallistujista.

612-kulkueen väitetään olevan poliittisesti sitoutumaton. Silti siellä on aina nähty avoimesti äärioikeiston tunnuksia. PVL marssi kulkueessa aikanaan lippuineen, olihan kyseessä heidän oma tapahtumansa. Tänä vuonna esiteltiin ainakin Active Clubin pipoja, Soldiers of Odinin huppareita, hakaristilippu T-paidassa ja jollain käsitöiden ystävällä jopa hakaristilipusta innoituksensa saaneet säärystimetkin. AC-pipot näkyvät myös kivasti porukan yhteiskuvassa, joten kaikesta päätellen natsitunnukset ovat kulkueessa täysin hyväksyttyjä. 

Hämmentävää onkin, miten perusteellisesti tämä on saatu normalisoitua. Sosiaalisessa mediassa on pöyristeltu lähinnä vastamielenosoituksen toimintaa: olihan joukossa myös porukkaa, joka haki konfliktia mm. heittämällä lunta 612-kulkueen päälle. Koko vastamielenosoitusta paheksuttiin muutamien huonosti käyttäytyneiden osallistujien takia, ja korostettiin, että poliisi ei taaskaan nähnyt tarvetta rajoittaa hyvin käyttäytyneiden ja nätisti marssineiden natsien tekemisiä. Toki voidaan kysyä, oliko poliisilla tässä mielessä samat standardit molempien ryhmien kohteluun, 612-kulkueesta kuitenkin mm. heitettiin soihtu vastamielenosoittajien päälle. Mutta itse näkisin oleellisemmaksi kysymykseksi, miksi niin monella on niin valtava tarve puolustella natsien ja fasistien kanssa marssimista ja paheksua niitä harvoja, jotka ovat valmiita vastustamaan natsismia ja fasismia?

Niille, jotka vielä mutkuttelevat vääränlaisesta vastamielenosoittamisesta: Itsenäisyyspäiväksi 2017 Töölöntori oli varattu lastentapahtumalle. Poliisi esti turvallisuussyistä järjestämästä kyseistä tapahtumaa 612-kulkueen lähtöpaikalla. Lisäksi tämän lastentapahtuman järjestäjät ja yhteistyökumppanit saivat tappouhkauksia. Ei siis ole mitään rauhanomaisempia keinoja, joilla aktivistit voisivat koittaa estää 612-kulkuetta tapahtumasta.

Vuonna 2024 Teemu Keskisarja osallistui siis hallituspuolueen kansanedustajana PVL:n PR-tapahtumaan, piti kannustavan juhlapuheen jossa kehui osallistuja Suomen parhaimmistoksi, ja marssi sitten Tuukka Kurun rinnalla haudoille. Tuukka Kurun Sinimusta liike poistettiin hiljan puoluerekisteristä mm. koska sen ohjelma on perustuslain vastainen. Suomalaiset natsit myös iloitsivat etukäteen, että Keskisarjan osallistuminen tulee siirtämään Overtonin ikkunaa kansallisradikaaliin suuntaan. Että sellaiselle porukalle PS nyt näyttää Keskisarjan kautta ojentavan yhteistyön kättä. 

Ja miten Orpon hallitus asiaan suhtautui? Tapahtunut vaiettiin kuoliaaksi. Keskisarjalle ei koitunut minkäänlaisia sanktioita, ja hallitusyhteistyö jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näemmä Kokoomukselle on niin tärkeää päästä yksityistämään terveydenhuolto, ja RKP:lle niin tärkeää turvata sipsit, että ne ovat täysin rinnoin valmiita tukemaan Perussuomalaisia näiden tärkeimmässä tavoitteessa eli rasismin ja fasismin normalisoimisessa. KD:n osalta asia ei varsinaisesti edes ihmetytä. Heissä ihmetyttää lähinnä, miten he voivat kokea natsismin tukemisen niin Suomessa kuin Israelissakin olevan kristillistä.

Vuoden 2024 päättyessä näyttää, että emme arvosta demokratiaamme kovin paljoa. Pientä toivoa sentään herättää, että yksi Perussuomalaisten paikallisyhdistys osasi vetää tähän rajan, vaikkakin se herätti puolueen suunnasta paheksuntaa.

Nettoveronmaksajista ja pienipalkkaisista tuensaajista

Viime vuosina Twitterin (nyk. X) syövereissä on innostuttu puhumaan nettoveronmaksajista. Termillä tarkoitetaan hyvätuloista henkilöä, joka siis verotuloillaan pyörittää tätä yhteiskuntaa. Viestin vahvistamiseksi näkee ajoittain jaettavan kuvia, joissa on havainnollistettu sitä, kuinka pieni osa suomalaisista maksaa työstään enemmän veroa kuin mitä saa yhteiskunnan tukia.

Aiheen äärellä pöyristyvät unohtavat sujuvasti kaksi asiaa.

Ensiksikin, nuo kuvat kertovat tilanteen tietyllä ajanhetkellä. Meistä kukaan ei ole nettoveronmaksaja koko elämäänsä. Kun suomalaiset laitetaan riviin palkkatulojensa perusteella, häntäpäästä löytyvät lapset ja eläkeläiset. Useimmat meistä ovat osan elämästään lapsia ja eläkeläisiä, minkä myötä koko elämän yli tilannetta katsoen tilanne muuttuu paljon tasaisemmaksi. Ja hyvätuloisenkin asema nettoveronmaksajana voi äkillisesti kadota vaikkapa syöpädiagnoosin tai aivoveritulpan myötä - toki nykyään yhä useammin vain väliaikaisesti.

Moraalinen närkästys kohdennetaan tietenkin työttömiin. Heitä on kuitenkin eläkeläisiin verrattuna melko vähän, ja monelle työttömyys on väliaikainen elämäntilanne.

Toisekseen, kun puhutaan pienituloisesta työstä, jossa työnantaja ei läheskään aina pysty tarjoamaan kokoaikaista työtä, ja jossa sijaisten (eli lyhytaikaista keikkatyötä tekevien työntekijöiden) saatavuus on tärkeää, puhutaan töistä, joista monet ovat välttämättömiä, jotta hyvätuloisten elämä olisi sujuvaa.

Esimerkiksi, kahta uraa tekevien perheiden arki perustuu siihen, että alle kouluikäisen lapsen voi viedä joka aamu koko päiväksi päiväkotiin, ja että pieni koululainen voi viettää iltapäivänsä iltapäiväkerhossa. Pääkaupunkiseudun päiväkodit ja iltapäiväkerhot ovat jo pitkään kärsineet siitä, että tarjottava palkka ei motivoi osaavia, koulutettuja työntekijöitä pysymään alalla, ja tämä on viimekädessä ongelma siitä näkökulmasta, kokevatko pääkaupunkiseudulla asuvat perheet, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus tehdä töitä.

Ja toki jokainen erityisasiantuntija saa kiittää yhteiskunnan subventoimaa koulutustaan siitä, että on voinut nousta asemaansa. Sekä kollegoidensa ja yhteistyökumppaniensa saamaa koulutusta.

Pieni- ja suurituloisia töitä voi katsoa myös tutustumalla vaikkapa Woltin toimintaan.

Wolt on noussut joitakin kertoja otsikoihin, koska sen tapa kohdella ruokalähettejään ei ole vastannut pohjoismaisia standardeja työntekijöiden kohtelusta. Pohjimmiltaan syy tähän tietysti on, että toiminta ei ole taloudellisesti riittävän kannattavaa, jotta läheteille voisi helposti tarjota asiallisen palkan ja työsuhde-edut.

Samalla Wolt kuitenkin työllistää satoja hyväpalkkaisia asiantuntijoita tuotekehitykseensä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että sovelluskehitys on kriittisen tärkeää, jotta yritys voisi erottua edukseen kilpailijoistaan, ja tässä pelissä häviäminen tarkoittaisi toiminnan loppumista. Ja siinä missä yksittäinen ruokalähetti on helposti korvattavissa, tuotekehityksen asiantuntijat eivät ole helposti korvattavissa.

Kuitenkin, Woltin bisneksen ytimessä on ruoan kuljettaminen. Siihen tarvitaan ruokalähettejä. Sen voisi tehdä ilman ainoatakaan sovelluskehittäjää, kuljettivathan pizzeriat ruokaa jo ennen kuin kukaan yliopistojen ulkopuolella tiesi internetistä. Ja viimekädessä ruokaa wolttaava asiakas välittää vain siitä, että saa tilaamansa annokset sujuvasti kotiinsa. Woltin tuotekehityksessä työskentelevien nettoveronmaksajien työstä ei siis olisi kenellekään mitään hyötyä, elleivät myös ruokalähetit hoitaisi omaa duuniaan kunnolla. Kumpi siis on riippuvaisempi toisen työpanoksesta?

Useimmat meistä eivät hyödy aivan yhtä ilmeisellä tavalla pienipalkkaisten ihmisten raatamisesta, mutta jokainen excelinpyörittäjä on osa vastaavaa kuviota. Hänen ostovoimansa perustuu mm. viljelijöiden ja kaupan työntekijöiden palkkojen pienuuteen. Hänen sujuva työmatkansa perustuu mm. bussikuskien ja lumiauran kuljettajien olemassaoloon. Hänen toimistonsa viihtyisyys perustuu mm. siivoojien työpanokseen. Ja toki jokaisen läppärin ja kännykän sisuksista löytyy lapsi- ja orjatyövoimalla kaivettuja mineraaleja.

Suurimmat veronmaksajat ansaitsevat toki kiitoksen panoksestaan yhteiskunnan toiminnan rahoittamiseen, mutta jos töitä lähdetään karsimaan tehtävien turhuuden perusteella, ensimmäisenä eivät lähde maahanmuuttajataustaiset siivoojat, vaan kovapalkkaiset excelinpyörittäjät. Tai jos siivoojat lähtevät, siivoaminen sisällytetään sen excelinpyörittäjän työnkuvaan.

Kun Excel johtaa harhaan

Nykypäivän johtajien keskeiset työkalut ovat PowerPoint ja Excel. Excel avataan, kun jotakin täytyy johtaa, mitata, luokitella, hahmottaa. Sillä voi tehdä monenlaista, ja oikein käytettynä se on ihan kelpo työkalu. Silti, yksi keskeisistä modernin maailman riskeistä liittyy Excelin kautta johtamiseen.

Excel-taulukot sisältävät virheitä ja yksinkertaistuksia, mutta houkuttavat luottamaan itseensä

Tutkimusten mukaan suurin osa (88%) Excel-taulukoista sisältää virheitä. Sen lisäksi, että taulukoita rakentavat, muokkaavat ja korjailevat ihmiset tekevät virheitä, myös Excel itse on tunnettu tavastaan muuttaa varoittamatta sille syötettyjä arvoja.

Lähdettäessä tekemään johtopäätöksiä olemassa olevan taulukon perusteella, on myös suunnattoman tärkeää ymmärtää, mihin tarkoitukseen ja millä tavalla se on rakennettu. On taulukoita, jotka sisältävät eksaktia dataa. On taulukoita, jotka sisältävät vanhentunutta dataa. Ja on taulukoita, joiden ei koskaan ollut tarkoituskaan antaa täsmällistä käsitystä mistään, vaan ainoastaan auttaa hahmottamaan tiettyjen asioiden suhteita tai suuruusluokkia. Tosielämän ilmiöitä kuvatessa tehdään käytännössä aina jotain yksinkertaistuksia, ja tilanteesta riippuu, kuinka herkästi ne johtavat harhaan.

Tämä on ongelmallista siksi, että ihmisillä näyttää olevan taipumus pitää numeroita totuutena. Jos jonkin asian kuvaamiseen on annettu lukuarvo, sitä asiaa arvioidaan juuri sen kyseisen lukuarvon perusteella, ja hyvin harva osaa kyseenalaistaa eteensä tulevia numeroita.

Excel-taulukot houkuttavat osaoptimointiin ja käyttämään yksinkertaistettuja malleja

Kun asioita järjestellään numeroiksi Exceliin, saadaan käsitystä vaikkapa siitä, miten suuri osa budjetista kuluu mihinkin osakokonaisuuksiin. Haaste tulee siitä, että siinä Excelissä harvoin avataan tarkkaan, mitä kaikkea minkäkin numeron takana on, ja mitkä numerot vaikuttavat toisiinsa.

Esimerkiksi, joitakin vuosia sitten eräs pieni espoolainen päiväkoti painostettiin luopumaan omasta keittäjästä, koska katsottiin, että päiväkodin henkilöstömitoitus suhteessa lasten määrään ei ollut perusteltavissa. Henkilöstökuluja piti saada alas. Päiväkoti noudatti neuvoa, ja alkoi tilaamaan ruoan valmiina. Keittäjän tilalle oli kuitenkin pakko palkata laitosapulainen, koska kasvatusvastuullista henkilöstöä ei ollut riittävästi huolehtimaan ruoan jakeluun liittyvistä tehtävistä. Laitosapulaisen palkka oli tietenkin selvästi keittäjän palkkaa pienempi, mutta toisaalta ateriapalvelun tarjoama ruoka oli huomattavasti kalliimpaa kuin keittäjän käyttämät ruoka-aineet. Kokonaisuudessaan päiväkodin toimintakustannukset siis kasvoivat.

Vastaavia esimerkkejä Excelillä johtamisesta on paljon. Mm. Orpon hallituksen tehostamissuunnitelmat vaikuttavat vahvasti Excelillä johtamiselta.

Esimerkiksi, hallitus on asettanut tavoitteen pienentää toimeentulotuen menoja. Kuitenkin muihin tukimuotoihin kohdistuvat säästöt ajavat entistä useamman suomalaisen toimeentulotuen varaan, joten toimeentulotukimenot tulevat pienenemään vain budjetti-excelissä, kun tosielämässä ne luultavammin tulevat kasvamaan. Käyty keskustelu omavastuuosuuden asettamisesta toimeentulotuelle (jota käytännössä ei tähänkään asti ole voinut saada jos perheellä on varoja joita voidaan käyttää jotta tullaan toimeen) ja myönnettävän toimeentulotuen määrän pienentämisestä (kun toimeentulotukea ei ole missään vaiheessa myönnetty mitään vakiomäärää, vaan myönnettävä summa perustuu aina yksilöllisiin tarpeisiin, jotka selvitetään syynäämällä kaikki perheen tulot ja menot sekä omaisuus) osoitti lähinnä, ettei oikeistohallituksemme ymmärrä sitä tukijärjestelmää, johon he ovat kohdistamassa leikkauksia. Tai kenties arvioitaessa toimeentulotuen menoja vain euroina, hämärtyy se tosiasia, että niillä myönnetyillä euroilla jonkun pitää ostaa ihan sellaista reaalimaailman ruokaa oman perheensä tarpeisiin, eikä sen hinta ole nyt joustamassa alaspäin.

On myös hyvin kyseenalaista, onko hallituksen leikkauksilla juurikaan positiivisia työllisyysvaikutuksia. Ensiksikin, he poistavat tukia joilla nimenomaan on poistettu kannustinloukkuja työn vastaanottamiselta. Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon pidentämineen täyteen vuoteen on mitä mainioin tapa huolehtia, että opettajien sijaisia, koulunkäyntiavustajia ja kerho-ohjaajia on jatkossa entistä vaikeampi löytää. Toki tukijärjestelmän kankeuttaminen lisää KELA:n virkailijoiden työmäärää, mutta heidän palkkaamisensa tuskin kompensoi sitä vahinkoa, joka nyt työllistämistä hankaloittamalla aiheutetaan.

Lisäksi Valtiovarainministeriössä on jo huomattu, että leikkausten oletetut työllisyysvaikutukset laskettiin jokaiselle leikkaukselle erikseen, vaikka leikkaukset kohdistuvat samoihin ihmisiin. Koska yksi ihminen pystyy työllistymällä pienentämään työttömien määrää vain yhdellä, on VM jo pienentänyt arviotaan työllisyystoimien vaikuttavuudesta.

Tässä vaiheessa hämmästyttää lähinnä se, miten vahvana myytti oikeiston talousosaamisesta edelleen elää tässä maassa.