Vuosi 2024 - sinua ei tule ikävä

Vuosi 2024 alkaa olla paketissa. Siitä jäi päällimmäiseksi epäuskoinen ja pettynyt fiilis ihmiskuntaan. Emmekö todella tämän parempaan pysty? Ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat jo vastaansanomattomasti silmillemme mm. poikkeuksellisina tulvina ja myrskyinä, mutta niin vaan vuoden 2024 ilmastokokouksen anniksi jäivät tapahtuman ja siihen liittyvän matkustamisen aiheuttamat hiilipäästöt. 

Vuonna 2024 Yhdysvallat valitsi Donald Trumpin toiselle presidenttikaudelleen. Siis miehen, joka on jo kerran yrittänyt vallankaappausta, ensin vaatien ääntenlaskun keskeyttämistä ennen kuin kaikki äänet on laskettu, sitten kieltäen varapresidenttiään hoitamasta velvollisuuksiaan, ja lopulta yllyttäen väkijoukon väkivaltaiseen hyökkäykseen kongressia vastaan. Trumpin ensimmäisen kauden päätteeksi republikaanit pelastivat Yhdysvaltain demokratian kieltäytymästä hyppimästä Trumpin pillin mukaan. Nyt tällaiset järjen äänet on pitkälti siivottu pois puolueesta, joten nähtäväksi jää, onnistuuko Trump tällä kertaa viemään maansa fasismiin. Mutta eipähän sentään tarvitse katsella presidenttinä tummaihoista naista, jolla on ärsyttävä nauru.

Vuonna 2024 annoimme Israelin tehdä vapaasti pr-työtään Euroviisuissa. USA jatkoi Israelin aseistamista, vaikka mm lukuisat israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja yhdysvaltalaiset juutalaisten järjestöt sekä israelilainen Haarez-lehti ilmaisivat huolensa ja järkytyksensä siitä, että palestiinalaisten kohtelu ei enää ollut vain apartheidiä, vaan toiminnassa alkoi olla selkeitä merkkejä kansanmurhasta. Väestön pakkosiirrot, avustuskuljetusten (siis ruoan, veden ja sairaalatarvikkeiden) estäminen pysäyttämällä rekat rajalle tai pommittamalla niitä Gazassa, toimittajien ja lääkäreiden murhat, sairaaloiden tuhoamiset, pakolaisten telttaleirien öiset pommitukset, päähän ammutut lapset, vesihuollon tuhoaminen ja sen korjaajien pommittaminen, sekä kiihtyvät palestiinalaisten murhat ja elinkeinojen tuhoaminen myös Länsirannalla yms. kertovat karua kieltään Israelin tavoitteista. Mutta onhan se toki Suomellekin kätevää ostaa asejärjestelmiä maasta, joka testaa myymiään aseita siviileihin.

Suomessakin tapahtui. Kokoomus ajaa yhä näkyvämmin julkisen terveydenhuollon alasajoa samalla kun se keksii uusia tapoja lappaa rahaa yksityisille terveysalan firmoille. Kannustinloukkuja on syvennetty luopumalla asumistukeen ja työttömyysturvaan liittyneistä järjestelyistä, jotka mahdollistivat pienipalkkaisen työn tekemistä. Asunnottomuutta on lisätty ja leipäjonoja pidennetty. Sosiaaliturvan leikkauksista saadut säästöt ovat pitkälti siirtyneet toimeentulotukimenojen puolelle, kuten kaikki osasimme ennalta odottaa. Myös terveydenhuoltoon nyt kohdistetut säästöt ovat monessa kohtaa näennäissäästöjä: yöpäivystyksen lakkautusten on laskettu vaativan samansuuruisia rahallisia panostuksia ensihoitoon, ja hoitojonojen pidentämisen kutsuminen säästöksi on liian naurettavaa että edes oikeistossa voitaisiin siihen uskoa, ellei ajatus ole että köyhät kuolkoot jonoihin. 

Yhä enemmän näyttää myös siltä, että oikeistossa eletään ihan eri todellisuudessa. Siellä pelastetaan hyvinvointiyhteiskuntaa tuhoamalla niitä palveluita, jotka ovat hyvinvoinnille välttämättömiä. Siellä ei laiteta ketään kohtuuttomaan tilanteeseen, vaikka kuitenkin leikataan tukia tavalla jolla köyhimmillä ei ole varaa sekä asumiseen että syömiseen lääkkeistä puhumattakaan. Koulutukseen panostetaan leikkaamalla sen rahoitusta. Luottamusta JSN:n alaisiin medioihin murennetaan, ja kaikki itselle epämukavat uutiset ovat osoituksia median valehtelusta tai vihervasemmistolaisuudesta. Ja kaikki, ihan kaikki, on aina Marinin hallituksen syytä, oli kyse sitten kokoomusjohtoisten hallitusten vuosikymmenten mittaan keräämästä velasta, oikeiston aikaisempina vuosina tekemien koulutusleikkausten seurauksista, tai jo Sipilän hallituksen ajaman maakuntamalliin perustuvan SOTE:n läpiviennistä. Kuka enää muistaa myöskään pandemian tai Ukrainan sodan Marinin hallitukselle tuomia poikkeuksellisia haasteita, tai ketkä veivät meidät NATO:on, ihan vaan ilkeyttään ja osaamattomuuttaan huulipunahallitus on vain ja ainoastaan tuhonnut maamme. Ja niiltä osin, kuin Marinin hallituksen tekemiset ovat olleet vastaansanomattomasti positiivisia, kuten työperäisen maahanmuuton helpottamiseen liittyvät muutokset, näitä oikeisto on häpeilemättä väittänyt omiksi saavutuksikseen.

Järkyttävintä on kuitenkin ollut oikeusvaltion murentaminen. Kovin pitkälle siinä ei ole vielä päästy, mutta ensimmäisten askeleiden jälkeen seuraavat ovat sitten helpompia ottaa. Vuoden vaikuttaviin kokemuksiin kuuluikin itselläni Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema, jonka hyytävät yhtäläisyydet nykypäivään nostavat vahvan huolen tulevaisuudestamme. Alla enemmän ajatuksia kahdesta räikeimmästä tapauksesta: käännytyslaista, sekä tuesta äärioikeiston marssille.

Käännytyslaki ja luova suhtautuminen perustuslakiin 

Vuoden 2024 suuriin uutisiin kuului käännytyslaki. Hämmentävintä laissa on, että se säädettiin määräaikaisena, eikä sitä ole otettu käyttöön, joten selvästikin se on ollut Suomen kannalta täysin turha laki. Lakia myös väitettiin kiireelliseksi Suomen turvallisuuden kannalta, vaikka kukaan ei pystynyt osoittamaan ensimmäistäkään akuuttia tai edes realistista spekulatiivista turvallisuusuhkaa, johon laki olisi vastannut. Toki maamme turvallisuuspoliittisella johdolla on käytössään myös sellaista tietoa, jota ei tavan kansalle jaeta, mutta ainakaan mikään käännytyslakia perusteleva turvallisuusuhka ei kuluneena vuonna realisoitunut. Turvapaikanhaku oli tyrehtynyt jo paljon aiemmin, eikä käännytyslakia ole nähty tarpeelliseksi ottaa käyttöön.

Oleellista tämän lain säätämisessä ei näytä olleen vaikutus Suomen turvallisuustilanteeseen. Oleellista oli antaa Perussuomalaisille mahdollisuus patsastella tiukkoina maahanmuuton vastustajina, jotka myös saavat uudella lainsäädännöllä vaikeutettua Suomeen tulemista. Tarkoitus oli siis tehdä Perussuomalaisten äänestäjistä tyytyväisiä, jotta he eivät protestoisi terveydenhuollon alasajoa ja muita kokoomuslaisia uudistuksia, joita Perussuomalaisetkin nyt hallituksessa ovat ajamassa. Näin Perussuomalaiset puolueena jaksaa kantaa raskaan osansa hyvinvointivaltion alasajosta, koska Kokoomuskin on vastavuoroisesti nähnyt niin paljon vaivaa auttaakseen Perussuomalaisia näytelmässä, jonka tarkoitus on vain antaa rahvaalle käsitys, että Perussuomalaiset olisi jotenkin parantanut Suomen turvallisuustilannetta.

Koska Venäjän vastainen raja oli jo Marinin hallituksen jäljiltä suljettuna, Perussuomalaiset eivät valitettavasti enää päässeet sulkemaan rajaa. Rajalla ei myöskään ollut mitään sellaista toimintaa, jonka myötä Perussuomalaiset olisivat päässeet näyttävästi tekemään tiukkoja linjauksia. Niinpä askarreltiin laki, jolla turvapaikanhakijat voitaisiin jättää rajavyöhykkeelle siinäkin tilanteessa, jos raja taas avattaisiin. Lakia perusteltiinkin vahvasti mahdollisuudella avata raja. Kieltämättä rajan ollessa kiinni, moni Suomessa asuva venäläinen on hankalassa tilanteessa, kun Venäjällä asuvia sukulaisia on vaikea käydä tapaamassa. Ja toki erityisesti Itä-Suomen ja myös Helsingin turismista saamat tulot ovat romahtaneet venäläisturistien kaikottua. Mutta näitä ongelmia ei siis kuitenkaan vielä nähty tarpeelliseksi korjata avaamalla rajoja rajoitetulle liikenteelle.

Huolestuttavinta laissa onkin se tapa, jolla se runnottiin läpi. Sipilän hallituksen aikana oikeistolle tuli ikävänä yllätyksenä, että Perustuslakivaliokunta voi todellakin estää sellaisten lakiesitysten etenemisen, jotka rikkovat perustuslakia. Estääkseen saman tragedian toistumisen, Kokoomus otti itselleen Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden. Valiokunnan tehtävä on kuunnella perustuslakiasiantuntijoiden käsityksiä lakiesityksistä, ja sitten näiden asiantuntijalausuntojen pohjalta päättää, miten lakiesityksen kanssa edetään: annetaanko se sellaisenaan eduskunnalle päätettäväksi, onko siinä ongelmia jotka valiokunta voi korjata ja sen jälkeen antaa esityksen eduskunnalle, vai onko laki palautettava valmisteluun. Nyt näyttää, että nykyisen puheenjohtajan näkemyksen mukaan asiantuntijoita käytetään vain sen selvittämiseen, millä tavalla lakiesityksen perustuslailliset ongelmat olisivat seliteltävissä ja lakaistavissa maton alle. Kaikki negatiivinen palaute voidaan vain ohittaa, jopa tilanteessa jossa kaikki valiokunnan kuulemat asiantuntija pitävät esitetyn lain säätämistä perustuslain näkökulmasta mahdottomana. Voidaan ohittaa myös rajavartiolaitoksen huoli siitä, millaisia päätöksiä laki sälyttää yksittäisen rajavartijan vastuulle, ja mikä on virkamiehen oikeusturva jos ja kun hän ei onnistu tekemään oikeita päätöksiä asiassa, jonka riittävän perusteelliseen tutkimiseen hänellä ei ole aikaa, osaamista, eikä moniammatillista tukea.

Käännytyslain ongelma ei kuitenkaan ole vain perustuslainvastaisuus ja rajavartijoiden oikeusturvan unohtaminen. Se rikkoo myös kansainvälisiä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Kumppanimme kyllä ymmärtävät, että pitkä maarajamme Venäjään vaatii vähän isompaa panostusta rajavalvontaan kuin monessa muussa maassa, ja siksi saatamme hyvinkin selvitä ilman minkäänlaisia sanktioita ainakin niin kauan kuin käännytyslakia ei oteta käyttöön ja aleta soveltaa käytännössä.

Suurin ongelma onkin siinä, että meillä on nyt ennakkotapaus siitä, että Suomi voi säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa sekä Suomen oman perustuslain että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Ne meistä, jotka olemme riittävän vanhoja muistamaan Kylmän Sodan, tiedämme, että arvaamattomassa maailmassa kansainväliset sopimukset ovat pienen valtion ainoa turva. Juu, eivät muutkaan niitä aina ja kaikessa täydellisesti noudata, mutta niin kauan kuin voimme ylläpitää illuusiota siitä, että kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, voimme myös olla melko luottavaisia, että meidän rajojamme ei rikota, ja jos sitten kuitenkin rikotaan, saamme liittolaisiltamme apua. Kun itse "sovellamme luovasti", menetämme myös mahdollisuuden vaatia muita noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Tässä mielessä onkin erityisen vaarallista, että Lindtmanin johdolla SDP päätyi tukemaan lakia. SDP jopa siirsi sivuun Perustuslakivaliokunnassa tähän lakiesitykseen perehtyneen Elisa Gebhardin ja hälyytti Maria Guzeninan Brysselistä hänen sijaansa äänestämään asiasta, jotta SDP:n osalta äänestystuloksessa ei turhaan painaisi ymmärrys lain seurauksista ja näin olisi helpompi myötäillä hallitusta. Siinä missä 1930-luvun Saksassa Sosiaalidemokraatit olivat viimeinen vastavoima Natseille, 2020-luvun Suomessa Sosiaalidemokraatit näemmä ojentavat yhteistyön kättä fasismille sillä hetkellä, kun Orpo vihjaa, että näin toimimalla punamulta on taas tulevaisuudessa mahdollinen hallituspohja. On hyvin surullista, että nyt näyttää siltä, että oikeusvaltiota tärkeänä pitävä äänestäjä ei voi enää antaa tukeaan muille eduskuntapuolueille kuin Vihreille tai Vasemmistoliitolle.

612 ja kädenojennus äärioikeistolle

Toinen Suomen demokratialle synkkä hetki tuli itsenäisyyspäivän viikolla, kun Perussuomalaisten kansanedustajat Teemu Keskisarja ja Sheikki Laakso ilmoittivat jättävänsä presidentin vastaanoton väliin ja osallistuvansa sen sijaan 612-kulkueeseen, Keskisarja tilaisuuden juhlapuhujana. Puhemies Jussi Halla-aho sekä valtiovarainministeri, varapääministeri Riikka Purra kiirehtivät oitis kertomaan, että sehän on mukavaa, onhan 612-kulkueessa aina mukana paljon mukavaa porukkaa. Orpo yritti puuttua peliin, vedoten Suojelupoliisin arvioon tapahtuman äärioikeistolaisesta luonteesta, ja osa Perussuomalaisista lähtikin peruuttelemaan kannustavasta suhtautumisestaan pohdiskellen, että ehkä siihen kulkueeseen ei kannatakaan osallistua, jos Supo arvioi että siellä voi tällä kertaa tapahtua jotain vakavampaa.

612-kulkueen ongelma ei kuitenkaan ensisijaisesti ole siinä, tapahtuuko siellä jotain vakavaa, tai sattuuko siellä olemaan joukossa myös vähän jotain ääriaineksia. Kulkueen ongelma on, että se on kiistämättä PVL:n PR-toimintaa. On irvokasta, että itsenäisyyspäivänä marssitaan sankarihaudoille sellaisen järjestön luomassa kulkueessa, joka halusi lakkauttaa sekä demokratiamme että itsenäisyytemme ja perustaa yhteispohjoismaisen natsivaltion. Ja tätä kutsutaan nykypäivän Suomessa isänmaallisuudeksi. Pidän hyvin vaarallisena sitä, että demokratiamme vallan huipulla suhtaudutaan hyväksyvästi PVL:n PR-toimintaan, normalisoiden sitä ja vähätellen tapahtuman natsikytköksiä.

Mikäli soihtukulkueen taustat eivät satu olemaan tuttuja: Myöhemmin Pohjoismaisena Vastarintaliikkeenä tunnetun SVL:n uusnatsit olivat aloitteellisia ensimmäisen 612-soihtukulkueen järjestämisessä. Soihtukulkue oli osa järjestön tavoitetta yhdistää äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät, mutta se ei ollut virallisesti järjestön järjestämä, koska he ymmärsivät itsekin, ettei heillä ollut kovin houkutteleva brändi, ja kulkueeseen toivottiin mahdollisimman paljon osallistujia. Ensimmäistä kulkuetta ei olisi saatu järjestettyä ilman Vastarintaliikkeen tarjoamia järjestyksenvalvojia. Seuraavina vuosina natseilla on ollut oma kulkueensa ennen 612-kulkuetta, ja se on ajoitettu niin, että siitä ehtii mukaan 612-kulkueeseen. Natsikulkueen järjestäjät ovat suositelleet osallistujiaan osallistumaan myös 612-kulkueeseen, ja 612-kulkueen viralliset järjestäjät ovat julkisesti toivottaneet heidät tervetulleiksi. Natsikulkueen osallistujien arvioitiin tänäkin vuonna muodostaneen yli puolet 612-kulkueen osallistujista.

612-kulkueen väitetään olevan poliittisesti sitoutumaton. Silti siellä on aina nähty avoimesti äärioikeiston tunnuksia. PVL marssi kulkueessa aikanaan lippuineen, olihan kyseessä heidän oma tapahtumansa. Tänä vuonna esiteltiin ainakin Active Clubin pipoja, Soldiers of Odinin huppareita, hakaristilippu T-paidassa ja jollain käsitöiden ystävällä jopa hakaristilipusta innoituksensa saaneet säärystimetkin. AC-pipot näkyvät myös kivasti porukan yhteiskuvassa, joten kaikesta päätellen natsitunnukset ovat kulkueessa täysin hyväksyttyjä. 

Hämmentävää onkin, miten perusteellisesti tämä on saatu normalisoitua. Sosiaalisessa mediassa on pöyristeltu lähinnä vastamielenosoituksen toimintaa: olihan joukossa myös porukkaa, joka haki konfliktia mm. heittämällä lunta 612-kulkueen päälle. Koko vastamielenosoitusta paheksuttiin muutamien huonosti käyttäytyneiden osallistujien takia, ja korostettiin, että poliisi ei taaskaan nähnyt tarvetta rajoittaa hyvin käyttäytyneiden ja nätisti marssineiden natsien tekemisiä. Toki voidaan kysyä, oliko poliisilla tässä mielessä samat standardit molempien ryhmien kohteluun, 612-kulkueesta kuitenkin mm. heitettiin soihtu vastamielenosoittajien päälle. Mutta itse näkisin oleellisemmaksi kysymykseksi, miksi niin monella on niin valtava tarve puolustella natsien ja fasistien kanssa marssimista ja paheksua niitä harvoja, jotka ovat valmiita vastustamaan natsismia ja fasismia?

Niille, jotka vielä mutkuttelevat vääränlaisesta vastamielenosoittamisesta: Itsenäisyyspäiväksi 2017 Töölöntori oli varattu lastentapahtumalle. Poliisi esti turvallisuussyistä järjestämästä kyseistä tapahtumaa 612-kulkueen lähtöpaikalla. Lisäksi tämän lastentapahtuman järjestäjät ja yhteistyökumppanit saivat tappouhkauksia. Ei siis ole mitään rauhanomaisempia keinoja, joilla aktivistit voisivat koittaa estää 612-kulkuetta tapahtumasta.

Vuonna 2024 Teemu Keskisarja osallistui siis hallituspuolueen kansanedustajana PVL:n PR-tapahtumaan, piti kannustavan juhlapuheen jossa kehui osallistuja Suomen parhaimmistoksi, ja marssi sitten Tuukka Kurun rinnalla haudoille. Tuukka Kurun Sinimusta liike poistettiin hiljan puoluerekisteristä mm. koska sen ohjelma on perustuslain vastainen. Suomalaiset natsit myös iloitsivat etukäteen, että Keskisarjan osallistuminen tulee siirtämään Overtonin ikkunaa kansallisradikaaliin suuntaan. Että sellaiselle porukalle PS nyt näyttää Keskisarjan kautta ojentavan yhteistyön kättä. 

Ja miten Orpon hallitus asiaan suhtautui? Tapahtunut vaiettiin kuoliaaksi. Keskisarjalle ei koitunut minkäänlaisia sanktioita, ja hallitusyhteistyö jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näemmä Kokoomukselle on niin tärkeää päästä yksityistämään terveydenhuolto, ja RKP:lle niin tärkeää turvata sipsit, että ne ovat täysin rinnoin valmiita tukemaan Perussuomalaisia näiden tärkeimmässä tavoitteessa eli rasismin ja fasismin normalisoimisessa. KD:n osalta asia ei varsinaisesti edes ihmetytä. Heissä ihmetyttää lähinnä, miten he voivat kokea natsismin tukemisen niin Suomessa kuin Israelissakin olevan kristillistä.

Vuoden 2024 päättyessä näyttää, että emme arvosta demokratiaamme kovin paljoa. Pientä toivoa sentään herättää, että yksi Perussuomalaisten paikallisyhdistys osasi vetää tähän rajan, vaikkakin se herätti puolueen suunnasta paheksuntaa.