maanantai 15. joulukuuta 2014

Missä piileksit, päivystävä humanisti?

Yle uutiset on julkaissut artikkelin, jossa pohditaan ihmiskunnan mahdollisuuksia saavuttaa maailmanrauha. Ingressitekstissä toimittaja mainitsee nähneensä poikkeuksellista vaivaa jutun koostamiseen haastattelemalla siihen peräti viittä suomalaista asiantuntijaa: tähtitieteilijää, sosiologia, poliitikkoa, kosmologia ja tieteiskirjailijaa.

Näin äkkiseltään käy mielessä, että millähän tavalla tähtitieteilijä tai kosmologi voi antaa syventävää näkökulmaa juuri tähän aiheeseen? Entä mikä lienee tieteiskirjailijan erityisala, onko se historiallinen, teologinen, tai kenties psykologiaan tai valtiotieteisiin liittyvä?

Kun jutun lukee, ymmärtää kyllä, miksi juuri nämä henkilöt on valittu haastateltaviksi. Syksy Räsänen, Esko Valtaoja ja Risto Isomäki ovat poikkeuksellisen sivistyneitä ja sanavalmiita henkilöitä, joilla riittää näkemystä antamaan kiinnostavia kommentteja miltei mistä tahansa aiheesta.

On silti vaikea välttää ajatusta, onko heillä todella niin paljon annettavaa tähän aiheeseen, että heitä kaikkia kannattaa haastatella? Vieläpä niin, että he muodostavat puolet haastatelluista (joita siis itse jutussa mainitaan yhteensä kuusi - heistä valtiotieteen tohtori Pekka Visuria ei vain jostain syystä ingressitekstissä muisteta mainita) ja myös tekstisisällöstä lähes puolet perustuu ilmeisesti heidän näkemyksiinsä.

Itse ainakin pitäisin melko erikoisena, jos vaikkapa suhteellisuusteoriaa tai nanoteknologiaa käsittelevän artikkelin haastatelluista puolet edustaisi täysin aiheeseen liittymättömiä tieteenaloja, ja heitä myös kohdeltaisiin jutussa tasa-arvoisina asiantuntijoina muiden rinnalla. Toki esim. aiheeseen perehtyneellä psykologilla voisi olla paljonkin kiinnostavaa annettavaa myös tällaiseen keskusteluun, mutta silti jotenkin näkisin että poikkitieteellinen harrastuneisuus ei kanna niin pitkälle, että sille kannattaisi haastateltavia valittaessa antaa yhtä suuri painoarvo kuin aiheeseen syvällisemmin perehtyneille henkilöille. Luulisi maastamme löytyvän riittävästi tohtoreita, että useimpiin kysymyksiin olisi mahdollista löytää Risto Isomäkeä uskottavampiakin asiantuntijoita haastateltaviksi.

Mitä kertoo maastamme, että yhteiskuntatieteellisissä kysymyksissä käännytään sanavalmiiden fyysikoiden puoleen? Jos kosmologin mielipide tarvitaan vahvistamaan sosiologin käsitys oman tieteenalansa kysymyksestä, liikutaan mielenkiintoisilla vesillä. Ovatko toiset tieteenalat enemmän tiedettä ja toiset enemmän mielipidekysymyksiä? Näin voisi helposti kuvitella, kun seuraa, miten monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä tuohtuneesti esitetyt mielipiteet todellakin saavat täyden medianäkyvyyden tutkimustiedon jäädessä tavalliselta kansalta täysin piiloon.

Muistan opiskeluajoilta, miten yllättävän monilla humanististen alojen opiskelijoilla oli omat käsityksensä teknisten alojen opiskelijoiden sosiaalisista taidoista ja kyvystä kertoa mitään kenenkään normaalin ihmisen mielestä kiinnostavaa. Tämän hetken näytöillä teillä humanisteilla olisi kuitenkin aika paljon petraamista viestintätaidoissanne. Ette kai te oikeasti aio jättää kansan sivistämistä myös omissa oppiaineissanne luonnontieteilijöiden vastuulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti