Olli Immonen on vihdoin tullut julkisuuteen selittelemään taistelukutsuaan.
Se täytyy todeta Immosen eduksi, että tämä ulostulo on Suomen poliittisen lähihistorian parhaita esimerkkejä kriisiviestinnästä. On vaikea keksiä, mitä hän olisi voinut tehdä tässä paremmin. (Paitsi pyytää anteeksi, mutta sehän ei tässä maassa ole ollut tapana.)
Kuitenkaan viesti ei sisällöltään edelleenkään vakuuta.
Immonen sanoo nyt, että monikulttuurisuudella on sekä hyväksyttäviä että vaarallisia puolia, ja että hän taistelee näitä vaarallisia ääri-ilmiöitä vastaan.
Voisinkin kysyä Immoselta, että mikäli joku kirjoittaisi vastaavan viestin, jolla hyökättäisiin kristinuskoa vastaan, tuntuisiko hänestä uskottavalta, jos kirjoittaja muutamaa päivää myöhemmin kertoisi että tarkoitti vain kristinuskon vaarallisia ääri-ilmiöitä, kuten itsemurhalahkoja ja hengellistä väkivaltaa harjoittavia herätysliikkeitä? Että vaikka kristinuskoa kutsutaan rumaksi kuplaksi, jossa viholliset elävät, oikeasti kristinuskossa on myös hyväksyttäviä puolia? Miten hän ajattelee että suomalaiset kristilliset perheet tai heidän ystävänsä kokisivat tällaisen viestin? Miten iloisia he olisivat siitä, että heidän rumassa kuplassaan nähdään myös hyväksyttäviä puolia?
Immosta myös hämmästyttää, ettei ihmisille ole ollut itsestäänselvää, että hänen taistelunsa on väkivallatonta poliittista taistelua.
Itseäni puolestaan hämmästyttää, miksi olisi pitänyt olla itsestäänselvää, että Immonen viittasi taistelulla vain rauhanomaiseen poliittiseen taisteluun. Vasta kesäkuussa hän on poseerannut yhteiskuvassa Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten kanssa, eikä tuolloin nähnyt tarpeelliseksi selittää tapahtunutta muuten kuin että tilaisuus oli kaikille avoin. Ottaen huomioon, että kyseessä on uusnatsijärjestö, joka on päässyt julkisuuteen väkivaltaisilla hyökkäyksillä, ja jonka tavoitteeksi on mainittu yhteispohjoismainen kansallissosialistinen valtio, ko. henkilöistä ja heidän toiminnastaan olisi ehkä voinut irtisanoutua hieman selkeämmin. Kuinka hyvin Immonen kuvittelee keskivertokansalaisten tuntevan hänen elämänsä, jos meille tulisi olla itsestäänselvää että vaikka hän viihtyy väkivaltaa kannattavien natsien seurassa, hän ei itse millään muotoa kannata sellaista toimintaa?
Mitä sitten tulee näihin Immosen luettelemiin monikulttuurisuuden ääri-ilmiöihin, en ihan täysin ymmärrä, miksi niistä tulisi keskustella nimenomaan monikulttuurisuuden ääri-ilmiöinä.
Olisi kiva saada hieman tarkempaa tietoa liittyen vihjauksiin monikulttuurisuuden vaikutuksesta julkisen alan työ- ja kesäleiripaikkojen jakoon. Julkinen sektori luonnollisesti pyrkii tarjoamaan työ- ja harrastusmahdollisuuksia myös niille, joiden on vaikeinta löytää näitä mahdollisuuksia muualta. Myös kantasuomalaisia arvotetaan tässä jaossa erilaisin sosiaalisin ja taloudellisin perustein. Tämä on silti kieltämättä asia, jossa toimintasuunnitelmaan kirjatut monikulttuuriset arvot voivat todella vaikuttaa paljonkin päätöksiin.
Itse en kuitenkaan ymmärrä, miksi toimet maahanmuuttajien integroimiseksi yhteiskuntaan olisivat pahasta. Oleellisempaa on, onko riittävästi toimia myös kantasuomalaisten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kenenkään yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta vääryyden kokemuksesta ei voida vetää johtopäätöstä, että yhteiskunta suosisi tässä maahanmuuttajia eri perustein kuin kantasuomalaisia.
Tuohtumuksen Suvivirren ja joulujuhlien kieltoyrityksistä voi suunnata suoraan kantasuomalaisille Vapaa-ajattelijoille, tähän asiaan ei tarvitse sotkea monikulttuurisuutta millään tavalla.
Radikalisoituminen ja ISIS taas eivät ole monikulttuurisuutta. ISIS taistelee monikulttuurisuutta vastaan (vaikka taustalla olevat motiivit eivät välttämättä täysin kulttuurisia tai uskonnollisia olekaan). Radikalisoitumisen osalta suomalainen maahanmuuttopolitiikka on tehnyt heille hyvän taustatyön mm. toimimalla nihkeästi perheenyhdistämisasioissa. Kaduilla ja somessa sananvapauttaan ahkerasti käyttävät rasistit auttavat myös muokkaamaan maahanmuuttajien asenteita vähemmän myönteisiksi meidän kulttuuriamme kohtaan.
ISIS-värvärit eivät tule Suomeen monikulttuurisuuden nimissä. Jos he tulevat tänne jostain, he tulevat todennäköisimmin joko lomalle tai töihin. Moni heistä lienee ollut täällä jo pitkään, eikä syy tänne tulemiseen ole ollut monikulttuurisuus vaan työ tai suojelun tarve tai syntymä. Jälkimmäisen ryhmän osalta voimme kysyä, mikä saa maassamme asuvan henkilön tukemaan terrorismia.
Onko syy kenties vastaava kuin Immosen esiintymisessä natsien seurassa, eli se että tietyt yhdistävät tekijät tiettyihin ihmisiin saavat meitä tulkitsemaan tiettyjä tilanteita tavoilla, jotka jonkun muun näkökulmasta tuntuvat käsittämättömiltä? Lähi-Idän tilanne on tuskallista seurattavaa kenelle tahansa, ja joskus on houkuttelevaa tarttua läheisten esittämiin helppoihin selityksiin ja yksinkertaisilta tuntuviin ratkaisuihin. Voimmeko ehkäistä ilmiötä löytämällä parempia kanavia välittää ihmisille tietoa, tai tekemällä jotain jotta he kokisivat enemmän kuuluvansa tähän yhteiskuntaan?
Jotta ihminen kieltäytyisi vastaamasta terroristien taistelukutsuun, on hänellä oltava syy jäädä. Jos näkee itsellään tulevaisuuden, mahdollisuuksia, ja taustallaan yhteisön joka tukee, on paljon helpompi valita oikein. Toimettomat, näköalattomat nuoret miehet ovat valitettavasti aina ja kaikkialla muodostaneet yhteiskunnallisen uhan, joka usein on ratkaistu lähettämällä heidät sotimaan. Olisi hienoa, jos me voisimme tarjota heille jotain muuta.
Voisimmeko yhdessä taistella terrorismia, väkivaltaa, syrjintää, syrjäytymistä tai rikollisuutta vastaan, ja antaa monikulttuurisuuden olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti