Viime keväänä MLL-paikallisyhdistyksellemme esitettiin pyyntö järjestää hyväntekeväisyysmuotinäytös lähikauppakeskuksessamme. Malleiksi pyydettäisiin kotikaupunkimme kuntapoliitikkoja ja julkkiksia ja vaatteet lainattaisiin kauppakeskuksen kaupoista. Hetken pohdimme, onko meillä rahkeita lähteä tekemään tällaista, mutta lopulta päätimme yrittää. Ajankohdaksi valikoitui marraskuu, koska silloin voisimme samalla juhlistaa yhdistyksemme 25-vuotispäivää ja lapsen oikeuksien sopimusta. Emme halunneet luoda kilpailevaa tapahtumaa MLL Uudenmaan piirin vuosittaiselle muotinäytökselle, joten päätimme tehdä tapahtumasta kaikille avoimen ja yhdistää siihen lapsille suunnattua ohjelmaa. Hyväntekeväisyyspuoli hoidettaisiin myymällä tapahtumaan VIP-lippuja, ja lahjoituskohteeksi valikoituivat Jorvissa jouluaan viettävät lapset.
Meillä kesti noin kaksi kuukautta keksiä johdonmukainen ja järkeenkäypä tarina, jolla tämän kaiken saattoi nivoa luontevasti yhteen, ja jonka pohjalta viestintää saattoi suunnitella eri kohderyhmille. Miksi lahjoitamme Jorville emmekä esimerkiksi kerää varoja MLL:n toimintaan? Mitä tekemistä muodilla ja lasten oikeuksilla on toistensa kanssa? Miksi yleensä arvokkaana pidetystä vuosijuhlasta tehdään tällainen avoin karnevaali joka mainostaa kauppakeskuksessa toimivia liikkeitä? Miksi hyväntekeväisyysmuotinäytös alkaa avoimella muskarilla? Meidän motiivejamme ja koko tapahtumaa olisi voinut kyseenalaistaa monilla erilaisilla tavoilla, mutta yhtäkään kriittistä ääntä ei kuulunut. Ja miksi olisikaan kuulunut? Ei normaaleja ihmisiä kiinnosta, millä motiiveilla MLL järjestää lastentapahtuman. Tapahtuma oli onnistunut, osallistujilla oli hauskaa, yhdistyksemme yhteistyökumppaneineen sai näkyvyyttä ja Jorvin lapsille saatiin kerättyä rahaa. Kaikki hyvin siis.
Tänään en enää tiedä, uskaltaisinko lähteä vastaavaan ponnistukseen. Ongelmana ei ole se, miten paljon aikaa tapahtuman järjestäminen vaati, vaan se että viimeisen viikon aikana on käynyt selväksi, että hyväntuulisen lastentapahtuman järjestäminen ei ole tässä maassa okei. Ei riitä, että varaat tilat, hankit vapaaehtoiset, keräät yhteistyökumppanit, hoidat tiedotuksen ja mitä moninaisimmat lain vaatimat pienet asiat. Lisäksi pitää erikseen varmistaa poliisilta, ettei lastentapahtuma vain ole äärikansallismielisen tapahtuman tiellä, vaikka tilan omistajan mukaan mitään ongelmaa ei olisikaan. Pitää myös olla valmis julkisesti kertomaan kaikista niistä ajatuksista, jotka itseä ovat mahdollisesti saattaneet motivoida tapahtuman järjestämiseen. Ainakin, jos kenelläkään on pienintäkään syytä epäillä, että joku järjestelytiimissä saattaa vastustaa rasismia. Jos joku teistä sattuu kuulumaan tähän iloisia ja inklusiivisia tapahtumia järjestävään ääripäähän, tapahtumasi järjestelytiimeineen luokitellaan tämän ääripää-narratiivin tarjoaman lokeroinnin mukaisesti, ja sinun tulee myöntää kaikki syntisi ihan riippumatta siitä, mitä ne tavoitteesi oikeasti olivat, koska kaikki nyt vaan tietävät puolestasi, että likainen tavoitteesi oli vain ja ainoastaan häiritä äärikansallismielisiä. Tapahtumasi leimataan mielenosoitukseksi, saat varautua siihen että sinua syytetään lasten ja eläinten hyväksikäytöstä ja ihmiskilpenä käyttämisestä, saat tappouhkauksia, kaikki sähköiset viestintäkanavasi floodataan täyteen vihaviestejä, yhteistyökumppaneitasi pelotellaan niin että osa peruu osallistumisensa, ja lopulta nettipalstoilla mietitään, millä kaikilla perusteilla sinut voisi haastaa oikeuteen siitä että halusit tarjota mukavan, kepeän ja hyvää mieltä tuovan vaihtoehdon natsimarssille. Kaiken päätteeksi Hyvät Ihmiset™ vuodattavat kyyneleitään siitä, miten olet pettänyt heidän luottamuksensa, jos et rehellisesti kertonut että oikeastaan kyllä arvasit äärikansallismielisen kulkueen suunnittelevan käyttöä samalle tilalle, ja että salaa toivoit että poliisi ohjaisi tuon kulkueen toiselle reitille. Meni siis ihan maku koko lastentapahtumaan osallistumisesta, kun sitä ei koko ajan sanottu antirasistiseksi mielenosoitukseksi, vaikkei se mielenosoitus ollutkaan, ja ainoa poliittinen tai antirasistinen piirrekin oli turvallisen tilan järjestäminen lapsiperheille.
Muistan vielä, kuinka jytkyn aikaan itkettiin siitä, miten tässä maassa ei ole saanut puhua. Nyt näyttää, että tässä maassa ei enää saa tehdä mitään määrittelemättä itseään maahanmuuttokriittisen narratiivin kautta. Jos et ole heidän puolellaan, olet heitä vastaan, ja siinä vaiheessa pupujen ja alpakoiden tilaaminen Töölöön rinnastuu villeimpiin fantasioihin äärivasemmiston hillittömästä väkivallasta, ja siksi harmittoman lastentapahtuman järjestelyjen sabotoiminen on ihan ok.
Suurempaa järkytystä kansassa™ ilmeisesti herättää se, että epäpoliittisen lastentapahtuman järjestäjät eivät lokeroineet tapahtumaansa fasismin vastaiseksi mielenosoitukseksi (mitä se ei koskaan ollut), kuin se että ulkomailta tulleet natsit saivat vapaasti marssia pääkaupunkimme kaduilla, valtiomme lakkauttamiseen tähtäävän, kielletyn järjestön kutsumana, aiheuttaen reittisuunnitelmallaan pelkoa monikulttuurisen itsenäisyysjuhlan osallistujille, pahoinpidellen sivullisen siirtyessään mielenosoituksesta toiseen, ja pitäen yhteispohjoismaisen natsivaltion perään haikailevan järjestönsä poliittiset tunnukset näkyvästi esillä myös epäpoliittiseksi ja isänmaalliseksi väitetyllä 612-marssilla.
Kun Suomen Sisu ja muutamat muut muukalaisvastaiset järjestöt taannoin järjestivät lastentapahtuman, paheksuttiinko heitä poliittisten motiiviensa peittelystä läheskään niin paljon, kuin näitä töölöläis-isiä, jotka ihan oikeasti järjestivät epäpoliittisen lastenjuhlan, jossa ihan oikeasti poliittiset tunnukset olivat kiellettyjä, jossa ei puhuttu politiikkaa, ei promottu eikä mustamaalattu aatteita? Ihanko vakavissanne te haluatte rinnastaa lastentapahtuman, jonka ainoa poliittinen tavoite oli turvallisen ja mukavan tilan järjestäminen omalle asuinalueelle, väkivaltaiseen anarkistimielenosoitukseen? Koska juuri tämä on se narratiivi, josta käsin meille tapahtumia nyt tarinallistetaan samalla tarmolla, jolla mustaa valkopestiin ja valkoista mustattiin paheksuttaessa turvapaikanhakijoiden palautuslentoja vastustavia aktivisteja. Vai oletteko te todella niin naiiveja, että näette rasismin vastustamisen sellaisena enkelinkaltaisena täydellisyytenä, jonka puitteissa ei ole lupa olla pienimmässäkään määrin epätäydellinen, ei pelätä eikä valikoida sanojaan?
On sanomattoman surullista, että muukalaisvastaisuudesta on tullut täysin peittelemättömästi normi, jonka kyseenalaistamalla ottaa tänä päivänä henkilökohtaisen riskin leimaantumisesta ääriainekseksi. Miettikääpä hetki, missä oli se tolkun ihmisen keskitie vielä kymmenen vuotta sitten, ja miten kauaksi siitä on äärioikeiston retoriikan perässä tultu. Rasisminvastustajia ja sellaisiksi leimattuja vaaditaan tänään tilille ajatusrikoksistaan kuin herätysliikkeet jäseniään rippitilaisuuksissaan. Pyörätielle pysäköidyn pakettiauton valokuvaaminen on riittävä syy viedä nainen putkaan ja anarkistiksi leimattu mies voidaan ottaa ennakoivasti säilöön itsenäisyyspäiväksi, mutta kukaan ei edes yritä estää Jesse Torniaista osallistumasta PVL:n kulkueeseen. Natsien tekemän pahoinpitelyn voi viranomainenkin kuitata sillä, että uhrin paita provosoi, eikä tekijöitä tarvitse tilanteessa ottaa kiinni. Samaan aikaan toisaalla lapsi odottaa karkotusta perheensä luota maahan, josta suomalaisviranomainen uskoo löytyvän sukulaisia huolehtimaan hänestä, vaikka näiden sukulaisten olinpaikasta tai elossa olemisesta ei ole mitään tietoa.
Ja me kohisemme alpakoista, koska ne ovat se juttu joka tämän kaiken keskellä horjuttaa uskoamme ihmisyyteen.
Näinkö vähän tässä maassa arvostetaan avointa kansalaisyhteiskuntaa? Tämäkö on se satavuotias Suomi, jonka haluamme muulle maailmalle näyttää? Haluammeko todella lähteä mukaan tähän katkerien ja ihmisvihamielisten olentojen likaiseen peliin, jossa mitään hyvää ja kaunista ei saa olla olemassa?
Haluammeko todella, että kukaan ei enää ikinä uskalla järjestää itsenäisyysjuhlia, joissa lapset saisivat rapsutella alpakoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti