keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Tulevaisuus jota sinun ei tule ajatella

- Mummi?

 - Niin?

 - Kerro taas, millaista oli ennen.

 - En taida. Se tekee minut surulliseksi.

 - Mutta haluaisin kuulla taas. Ja miten sellaista saattoi olla? Se kaikki kuulostaa niin ihmeelliseltä.

 - No jos sitten kerron vähän jotain. Kunhan jatkat kitkemistä.

 - Joo.

 - Kauan, kauan sitten, monia sukupolvia sitten, elämä oli vähän niinkuin nykyään. Ihmiset elivät perheensä kanssa, huolehtien itsestään ja toisistaan, ja jos hyvin kävi niin kukaan ei tullut siihen häiritsemään.

 - Ääh, mitä sitten tapahtui?

 - Ihmiset oppivat viljelemään niin hyvin, että ruuan hankkiminen ei enää vienyt kaikkea aikaa. Sen myötä jotkut pystyivät käyttämään aikaansa muuhun. He ryhtyivät tekemään vaatteita tai astioita tai työkaluja, ja heistä tuli siinä niin hyviä että muut halusivat ostaa heiltä niitä.

 - Mitä on ostaminen?

 - No se on vähän niinkuin me vaihdamme joskus naapurien kanssa tavaroita tai ruokaa. Mutta sitten keksittiin koneita, joilla näitä käsityöläisten töitä saattoi tehdä nopeammin. Perustettiin tehtaita joissa tarvittiin paljon ihmisiä käyttämään niitä koneita.

 - Mutta sitten kai niitä tavaroita tuli paljon? Mitä niillä kaikilla tehtiin?

 - No ne eivät tosiaan enää olleet yhtä arvokkaita kun niitä oli enemmän, mutta sen myötä oli myös helpompaa ostaa niitä kun siihen ei enää tarvittu niin paljon rahaa, joten entistä useammat ostivat niitä ja yhä pienemmällä harkinnalla.

 - Mitä on raha?

 - Muistatko niitä pyöreitä metallinpaloja mitä minulla on siinä nahkapussissa? Niillä pystyi ostamaan kaikkea.

 - Metallinpaloilla? Oikeasti? Nyt huijaat! Kuka niitä halusi?

 - No eiväthän ne itsessään niin ihmeellisiä ole, mutta ne menevät pieneen tilaan ja niillä pystyi ostamaan mitä vaan. Jos vaikka lähti muutamaksi päiväksi pois kotoa niin ei tarvinnut kantaa eväitä kun saattoi pitää mukana rahaa ja ostaa sillä ruokaa. Ja se jolta ostit ruokaa saattoi ostaa saamillaan rahoilla jotain muuta mitä tarvitsi.

 - Okei. Entä miten ne ihmiset käyttivät niitä koneita?

 - No se riippui koneesta. Ensimmäiset koneet eivät olleet kovin taitavia. Esimerkiksi oli ompelukoneita joissa ihminen polki polkimia ja ohjasi kangasta jotta kone ompeli. Vähitellen yhä vähemmän tarvittiin ihmisen voimaa, mutta tosi pitkään ihmisten piti ohjata koneita. Se mikä oli erityistä silloin, oli että ihmiset olivat tässä maailmassa tärkeitä, koska ihmisiä tarvittiin tekemään työtä. Ja siksi tehtiin myös erilaisia sääntöjä jotka suojelivat ihmisiä, jotta esimerkiksi työ ei olisi niin vaarallista että siinä kuolee tai vaikka menettää käden. Ja kun koneet kehittyivät taitavammiksi niin ihmisten tarvitsi yhä vähemmän tehdä raskaita tai vaarallisia asioita, ja työtä tarvitsi tehdä vähemmän.

 - Mitä ne ihmiset sitten tekivät?

 - No sitten ihmisistä tuli vähitellen kuluttajia. Työvoimaa ei enää tarvittu niin paljon, mutta tarvittiin paljon ihmisiä ostamaan niitä tuotettuja tavaroita ja käyttämään vapaa-ajallaan erilaisia koneita, jotta kaikki se mitä tuotettiin meni kaupaksi.

 - Siis mitä? Miksi?

 - Kai se oli sellaisen vähittäisen kehityksen tulosta. Käsityöläisille rahan saaminen perustui siihen että teit niin hyvää ja hienoa että joku oli valmis maksamaan siitä paljon. Tehdastyön myötä tuli vähitellen tärkeämmäksi tehdä niin paljon ja halpaa että monet pystyivät ostamaan. Eikä sen tarvinnut kestääkään kovin pitkään jos se oli tarpeeksi halpaa, ihmiset tykkäsivät ostaa koko ajan uutta, ei haitannut että vanhaa piti heittää pois vähän väliä.

 - Kuulostaa aika hullulta.

 - Sitä se kai olikin.

 - Miten se loppui?

 - No se oli eri tekijöiden summa. Ensiksikin se tuotti hirveät määrät saastetta joka muutti ilmastoa. Tuli tulvia ja hyökyaaltoja jotka tuhosivat rannikkoalueita. Tuli pitkiä kuivia jaksoja. Joissain paikoissa oli niin kuumaa ja kuivaa ettei siellä voinut enää elää. Tuli metsäpaloja joita ei saatu sammutettua. Tuli rankkasateita jotka huuhtoivat mennessään kaiken kasvillisuuden. Ruuan kasvattaminenkin perustui silloin koneisiin, eivätkä pellot enää kestäneet vanhoja, painavia koneita. Joten jokainen oli taas vastuussa itsestään ja perheestään.

 - Ja se kaikki tapahtui ihan yllättäen?

 - No ei oikeastaan. Oli ihmisiä jotka tutkivat näitä asioita, ja he varoittivat vuosikymmeniä etukäteen, että ihmisen toiminta muuttaa ilmastoa ja että sillä on vaarallisia vaikutuksia.

 - Eikö sille voitu tehdä mitään?

 - No se oli vaikeaa, koska se olisi vaatinut isoja muutoksia. Paljon tehtiinkin ongelmien ehkäisemiseksi, mutta samalla tehtiin paljon sellaista mikä pahensi tilannetta.

 - Miksi?

 - Kaikki eivät uskoneet tutkijoita. Ympäristön suojelemisen merkitys on paljon helpompi ymmärtää jos kyse on vaikka omasta juomavedestä, mutta me hakkautimme toisella puolella maapalloa olevia metsiä pois jotta saatoimme ruokkia eläimiä joita sitten söimme. Ja tyhjensimme kaukaisten merien kalakantoja ja kaukaisten maiden kaivoksia. Kesti tosi pitkään ennen kuin ne vaikutukset näkyivät sillä tavalla että ihmiset alkoivat tajuta että ne ongelmat koskettavat itseäkin.

 - Sittenkö tilanne yritettiin korjata?

 - Monet yrittivät. Mutta tosi monet eivät halunneet luopua siitä kuluttamisesta johon olivat tottuneet. Ihmiset olivat tosi nopeasti tottuneet jatkuvaan ostamiseen ja matkustelemiseen ja valtavien lihamäärien syömiseen, he ajattelivat että elämä muuttuu paremmaksi vain ostamalla entistä enemmän ja matkustamalla entistä enemmän ja syömällä entistä enemmän. Heille näyttäytyi uhkana ajatus että näitä pitäisi vähentää. Ja tosi moni myös sai elantonsa siitä että kaikki kuluttivat, kukaan ei halunnut sellaisia muutoksia jotka olisivat tarkoittaneet että olisi itse pitänyt keksiä uusia tapoja ansaita rahaa.

 - Mutta jos ihmiset kerran olivat tärkeitä, kai he olisivat yhdessä voineet sopia tavoista joilla kukaan ei kärsi liikaa?

 - Niin mutta ihmiset olivat tärkeitä enää kuluttajina. Työtä oli yhä vähemmän koska koneet tekivät yhä enemmän. Yhteinen hyvä myös perustui työn verottamiseen, eli jokainen antoi työstä saamastaan palkasta osan kaikkien yhteiseksi hyväksi, ja sillä rahalla sitten huolehdittiin lapsista ja sairaista ja vanhuksista ja opetettiin ihmisille asioita joita heidän piti osata selvitäkseen elämässä ja tehtiin monenlaista mistä oli kaikille etua. Se kaikki oli ollut tärkeää silloin kun työ oli tärkeää, jotta työhön kykenevillä ei menisi kaikki aika näihin asioihin ja yhteiskunta pyörisi tehokkaasti. Oli myös turvallista kun kaikilla oli varma elanto. Mutta kun työ ei enää ollut kovin tärkeää eikä sitä enää tehty niin paljon, niin tähän yhteiseen hyvään ei enää ollut varaa. Rahaa oli yhä vähemmän ansaittavaksi, sen sijaan sitä piti omistaa pärjätäkseen, ja eniten omistavat huolehtivat että heidän rahansa eivät juuri päätyneet yhteiseksi hyväksi. He olivat luoneet maailmanlaajuisen talousjärjestelmän jossa pieni osa ihmiskuntaa rikastui valtavasti kaikesta siitä kuluttamisesta, samalla kun suurella osalla ihmisistä ei oikein ollut mitään tulevaisuutta. Kun vihdoin yhteiskunnissa ymmärrettiin, että yhteisten asioiden rahoittamisen täytyy perustua muuhun kuin työhön, koska työtä ei vaan enää ollut tarpeeksi, kaikki se mitä olisi voitu verottaa oli jo myyty ulkomaille tai omistajat olivat muuttaneet pois.

 - Miten se oli mahdollista?

 - Oli paljon maita jotka suosivat rikkaita, ja koska koko maailma kävi kauppaa yhdessä, he saattoivat valita vapaasti missä olivat. Eri maat laskivat kilpaa veroja jotta rikkaat eivät lähtisi pois ja jotta työ ei lähtisi pois, mutta eihän sitä kilpailua voinut voittaa. Rikkaat valitsivat itselleen mieluisimmat paikat ja rakensivat ympärilleen valtavat muurit jotta köyhät eivät pääsisi heitä häiritsemään.

- Eivätkö muut ihmiset suuttuneet siitä?

- No kyllä, mutta on tosi vaikea taistella sellaista vastaan joka on niin monella tavalla niin paljon vahvempi, ja joka ei edes ole siinä ulottuvilla. Viha on helpompi purkaa heikompia kohtaan. Esimerkiksi monet vastustivat palavasti maahanmuuttoa ja oikeastaan ihan kaikkea mikä poikkesi siitä mikä heille itselleen oli tavallista. Alkuun se oli vain surullista ja vahingollista ja suuntasi energiaa väärään suuntaan, mutta toki sitten lopulta kun iso osa ihmiskunnasta oli liikkeellä asuinalueiden tuhouduttua niin pakkohan siinä oli jokaisen omaa aluettaan puolustaa. Monet kuolivat, oli nälkää ja janoa ja tauteja ja väkivaltaa.

- Ja siihen se kaikki loppui?

- Niin. Siihen loppui suunnilleen kaikki mitä siihen asti oli kutsuttu sivistykseksi. Loppui se talousjärjestelmä, jota olimme niin kovasti yrittäneet suojella. Kaikki säännöt muuttuivat, edes luonto ympärillämme ei toiminut niin kuin olimme tottuneet.

- Miten sinä selvisit siitä?

- Olihan se vaikeaa. Enkä halua nyt puhua siitä. Ehkä joskus kun olet vähän isompi. Nyt keskitytään taas työhön.

1 kommentti: