Törmäsin torstain 22.9.2011 Metro-lehdessä Etelä-Suomen sanomista lainattuun sitaattiin Perussuomalaisten kansanedustajalta James Hirvisaarelta, jonka mukaan hän ei haluaisi antaa Ylelle minkäänlaista tukea valtion rahoista niin kauan kuin sen säännöissä lukee, että yhtiön tehtävä on edistää monikulttuurisuutta eli aivopestä Suomen kansalaisia. Epäilen vahvasti, että Ylen säännöissä ei lue mitään Suomen kansalaisten aivopesemisestä, joten ilmeisesti tapa jolla Yle edistää monikulttuurisuutta on Hirvisaaren mielestä aivopesemistä.
Väite on varsin mielenkiintoinen, ja olisikin hauska kuulla tarkemmin, mihin se perustuu. Mitä itse olen tutustunut Ylen ohjelmatarjontaan, monikulttuuriseen aivopesuun voisi viitata lähinnä anglosaksisen kulttuurin tuottaman ohjelmiston ylivalta, mutta epäilen että tämä ei ole Hirvisaaren huolen suurin syy. Ovatko monikulttuurista aivopesua kenties kieli- ja matkailuohjelmat, dokumentit, vai monikulttuurisuuteen liittyvät kotimaiset keskusteluohjelmat? Vai onko huolen aiheena Yle Mondo, joka esittää ympäri vuorokauden ohjelmaa muilla eurooppalaisilla kielillä? Yhtä kaikki, näkisin että ohjelmatarjonnan painopiste on aivan muualla kuin monikulttuurisessa aivopesussa.
Aivopesu olisi ollut Ylelle kovasti helpompaa kultaisella 80-luvulla, kun tv-kanavia oli vain kaksi, ja radiokin taisi olla pitkälti Ylen hallinnassa. Nykypäivän kanavasurffarilla on aina varaa valita, vaikka mieleen ei pälkähtäisikään se vaihtoehto että tv:n voi myös sulkea. Epäilen, että Ylen monikulttuurisuus-strategiaan liittyvien ohjelmien katsoja- ja kuulijamäärät eivät ole niin korkealla tasolla, että tällainen kansalaisten aivopesu olisi erityisen tehokasta. Ohjelmia seurannevat lähinnä ne, jotka ovat jo valmiiksi jossain määrin monikulttuurisuuteen kallellaan.
Ehkä Hirvisaaren mieleen ei ole koskaan tullut, että monikulttuurisen ohjelmatarjonnan voisi olla tarkoitus palvella myös maahanmuuttajia? Kenties maahanmuuttajan on helpompi löytää tiensä Ylen ohjelmatarjonnan piiriin, jos seassa on täkynä edes joitakin yksittäisiä omaan kulttuuripiiriin liittyviä ohjelmia. Kun ohjelmat ovat kuitenkin suomalaisen mediakonsernin valitsemia ja niissä käytetään suomen kieltä, ehkä tämä voisi tukea myös maahanmuuttajan mahdollisuuksia oppia ymmärtämään suomalaista kulttuuria. Onko tämä täysin vieras ajatus aivopesua pelkäävälle kansanedustajalle?
Lisäksi, minulla on ilmeisesti aika erilainen käsitys monikulttuurisuudesta kuin Hirvisaarella, kun pidän koko monikulttuurisuuden käsitettä täysin aivopesun idean vastaisena. Aivopesussahan ymmärtääkseni tarkoituksena on saada kohteet ajattelemaan keskenään samalla tavalla, eli tavallaan muuttaa monikulttuurinen ryhmä eräänlaiseksi monokulttuuriksi. Monikulttuurisuuden idea taas on siinä, että annetaan keskenään erilaisia kulttuureja edustaville mahdollisuus rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, jossa naapurilta voidaan oppia uusia tapoja nähdä asiat, mutta omista näkemyksistä ei silti ole pakko luopua. Siis, minun ei tarvitse kääntyä muslimiksi, vaikka ystävystyisinkin muslimin kanssa, ja voin elää tavallista heteroseksuaalin elämää vaikka naapurissani asuisikin homopariskunta. Voin myös turvallisin mielin katsoa dokumenttia vaikkapa Afrikan sarven tilanteesta ilman että oma intoni tutustua maassamme asuviin somaleihin siitä merkittävästi kasvaisi.
Yksi mahdollinen selitys Hirvisaaren tuohtumukselle voisi olla myös ajatus, että Yle ei keskity tarpeeksi monikulttuurisuuteen liittyvien ongelmien raportointiin. Tämä on kuitenkin siinä mielessä hämmästyttävä ajatus, että monikulttuurisuutta voisi nimenomaan edistää jos media nostaisi asiallisesti esiin näitä ongelmia, ja jopa etsisi asiantuntijoita pohtimaan, miten nämä ongelmat voitaisiin ratkaista. Epäasiallinen monikulttuurisuuden ongelmien ruotiminen taas olisi nähdäkseni nimenomaan monokulttuurista aivopesua.
Mikä siis monikulttuurisuudessa on niin pelottavaa? Ei kai kyse voi olla siitä, ettei naapuri saisi olla erilainen kuin itse olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti