tiistai 15. toukokuuta 2012

Rajojen asettamisen vaikeudesta

Yksi vanhemmuuden keskeisistä haasteista on rajojen asettaminen. Tyypillisesti aihetta lähestytään vain siitä näkökulmasta, miten rajoja asetetaan lapsille. Paljon vaikeampaa on kuitenkin asettaa rajat aikuisille.

Ensimmäinen, jolle rajat pitäisi asettaa, on oma itse. Esimerkiksi, miksi äiti saisi ahmia karkkia päivittäin tai puhua töykeästi muille perheenjäsenille, jos lapset eivät saa? Tietenkään kaikessa ei voida noudattaa samoja sääntöjä kaikille, mutta siellä missä säännön perustelut pätevät yhtälailla aikuisiin kuin lapsiin, olisi hyvä vähän miettiä, kuinka paljon enemmän säännöstä voi joustaa omalla kuin lapsen kohdalla.

Vielä vaikeammaksi menee, kun rajat pitäisi asettaa muille aikuisille. Olen ehtinyt lukea jo kohtalaisen pinon kasvatusoppaita, mutta en ole löytänyt vielä yhtäkään neuvoa tilanteeseen, jossa lasta tavalla tai toisella asiattomasti kohteleva aikuinen pitäisi ohjata pois tilanteesta. Ja näitä tilanteitahan tulee, olen itsekin useampaan otteeseen ajautunut huutamaan lapsen kanssa kilpaa tavalla josta on saatu vain molemmin puolin paha mieli.

Toisen ”kasvatuskeinoihin” on ehkä siksikin vaikea puuttua, että on niin suunnattoman ärsyttävää kun joku muu tulee sotkemaan oman yritykseni kasvattaa lapsiani. Moni äiti on joutunut tilanteeseen, jossa joku sukulaistäti sabotoi yritykset rajoittaa lapsen makeansyöntiä, tai vähintään syyttää tiukkapipoisuudesta kun vauvalle ei saa antaa piparia. Julkisilla paikoilla voi saada moitteita täysin tuntemattomiltakin, jos vaikkapa oma tapa reagoida tai olla reagoimatta lapsen raivariin ei jonkun toisen mielestä ole oikea.

Ehkä erityisen vaikeaa on keksiä tapa asettaa rajat innokkaille auttajille, joilla on ihan oma käsityksensä siitä, millaista apua tarvitsen, silloinkin kun olen mielestäni kertonut mitä toivon. Pitääkö lahjahevosta ja hyviä käytöstapoja muistaen antaa toisten vain hääriä mielensä mukaan niin pitkälle kuin he eivät aiheuta suoranaista vahinkoa? Kun kyse on eräänlaisista yksityisyyden rajoista, mielipahaa on vielä vaikeampi välttää kuin puettaessa kenkiä raivoavalle uhmaikäiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti