Ihmisillä on tapana lokeroida toisia näiden pukeutumisen perusteella. Asuvalinnoilla myös pyritään itse kuulumaan tiettyyn viiteryhmään, eivätkä tavallisten talliaisten pelot ja ennakkoluulot estä eksoottisempienkaan genrejen edustajia pitämään kiinni pukeutumistyylistään. Kun kaduilla kulkee mm. kasvonsa valkoiseksi maskanneita, hiuksensa kirkuvan pinkiksi värjänneitä, kokovartalotatuoituja, erikoisilla tavoin lävistettyjä ja enemmän paljastavissa kuin peittävissä vaatteissa kulkevia ihmisiä, luulisi että pukeutumisvalintojen olisi oltava todella shokeeraavia, että saisi osakseen erityistä huomiota.
Silti ehkä kaikkein voimakkaimpia tunteita herättävä asuste on musliminaisten käyttämä huivi. Näin siitäkin huolimatta, että erilaiset huivit kuuluvat myös omaan kulttuuriimme. Varmaan kaikilla on mielikuva esimerkiksi mummon huivista ja pyykkärihuivista. Lasten päihin kiedotaan kesällä huiveja suojaamaan auringolta, ellei valita vielä peittävämpiä hattuja, ja talvella muksut saavat päähänsä kypärämyssyn, joka peittää hiukset yhtä huolella kuin länsimaissa musliminaisten varmaankin tyypillisimmin käyttämä hijab.
Voin hyvin ymmärtää, että burkhat ja niqabit herättävät hämmennystä, koska ne peittävät kantajansa lähes täysin. Ymmärrän myös, että vaikkapa liikuntatunnilla ei voida turvallisuussyistä sallia mitä tahansa virityksiä kaulan ympärillä. Mutta miten yksi pieni vaatekappale voi herättää niin suuria reaktioita? Maailmalla on paljon kulttuurillisia ja uskonnollisia pukeutumiskoodeja, ja erilaisia uskonnollisia symboleja on niin paljon etten varmasti tunnistakaan niistä usempia. Toki olisi hyvä, että jokainen saisi itse valita, miten pukeutuu, mutta jos lähdetään listaamaan yksilön kannalta haitallisimpia uskonnollisia rajoitteita elämälle, näkisin ettei hijab ole erityisen vaarallinen sorron muoto. Eivätkö vaikkapa Amishit rajoita lastensa elämää paljon radikaalimmin kuin modernia länsimaista elämää elävät muslimiperheet, joiden tyttäret päätyvät käyttämään hiukset peittävää huivia? On myös omituista ja julmaa suhtautua agressiivisesti huivia kantavaan naiseen siksi, että kokee tämän olevan perheensä painostuksen uhri.
Yksi selitys tilanteelle on luonnollisesti kristillisen lännen muslimipelko. Meille ei ole tuottanut moraalisia ongelmia se, että takaamme öljynsaantimme tukemalla Lähi-Idän ja Afrikan diktatuureja, koska pidämme näitä kansoja jotenkin vähemmän kykenevinä sivistyneeseen elämään. Olemme ihmeissämme, kun huomaamme heidän käyvän länsimaisia huippukouluja ja menestyvän omassa maailmassamme. Olemme pulassa, kun he täyttävät kotimaissamme ne palvelutehtävät, jotka eivät meille itsellemme kelpaa. Menemmekö ehkä paniikkiin, jos lapsemme haluavat kutsua heidän lapsensa kotiin leikkimään, tai huomaamme päätyneemme samalle lomalennolle lentopelkoisen arabin kanssa?
Voisiko yksi selitys huivipelolle olla myös siinä, että naisen pään peittäminen uskonnollisin perustein on kuulunut aikanaan myös omaan kulttuuriimme? Olisiko musliminaisen huiviin helpompi suhtautua, jos huivi ei olisi osa myös kristillistä naisen sortamisen historiaa? Onko huivi todella ulkoinen uhka, vai pelkäämmekö sen nähdessämme alitajuisesti myös paluuta omaan kulttuurilliseen menneisyyteemme? Vielä pelottavampaa kuin isänsä käskystä päänsä peittävä nainen, onkin itsenäinen ja voimakas nainen, joka omasta tahdostaan peittää hiuksensa huivilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti