Vaalien tulos ei kerro niitä syitä, joiden perusteella kansa on valintansa tehnyt. Perussuomalaisten eduskuntavaalimenestys tulkittiin yleisesti populismin ja nationalismin voitoksi, viestinä siitä että maamme on kääntymässä sisäänpäin. Vaikka valtaosa suomalaisista ei äänestänyt persuja, nämä teemat nousivat tapetille, eikä kohu ole vieläkään täysin laantunut.
Jos nyt käydyistä presidentinvaaleista halutaan löytää viestejä, ne ovat kovin toisenlaisia. Kansa valitsi itselleen arvojohtajaa ja ulkopolitiikan johtajaa. Nationalismin kanssa flirttailleiden puolueiden ehdokkaat eivät menestyneet, ja toiselle kierrokselle päätyi selkeimmin kansainvälisen Suomen puolesta puhuneiden puolueiden ehdokkaita. Media surkutteli jo etukäteen väritöntä toista kierrosta, kun ehdokkaiden väliset erot olivat lähinnä vivahde-eroja, eikä kummallekaan ole näyttänyt luontaiselta ärsyttää toista keinotekoisella vastakkainasettelulla. Vaalien keskiöön tuntuikin hetkittäin nousseen se, millaisen presidentin puolison kansa hyväksyy - perinteistä tasaisesti harmaantunutta presidenttiparia ei toisella kierroksella edes päässyt äänestämään.
Jos eduskuntavaalien jälkeen jotkut moniarvoisessa maailmassa elävät suomalaiset lähes häpesivät suomalaisuuttaan, näiden vaalien myötä heillä ei enää ole tähän syytä. Jo ennen vaalipäivää oli selvää, että maa saa johtajan, joka ei ratsasta populismilla eikä rasismilla. Merkittävä osa suomalaisista myös äänesti maahanmuuttajan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää ehdokasta. Suomi on sittenkin moniarvoinen ja avoin maa, ja Perussuomalaiset ovat vain yksi värikäs vivahde tässä näkökulmien kimarassa.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti