Pekka Haaviston mukaan hänen presidentinvaalikampanjansa puhutteli osin niitä samoja kiusattuja, joihin Perussuomalaiset vetosivat eduskuntavaaleissa. Tämä tuli jotenkin mieleeni, kun taas kerran erään persun sananvapautta törkeästi loukattiin.
Kiusaamista on montaa lajia. Niistä varmaankin näkyvin on helposti provosoituvan ihmisen härnääminen. Se että toinen vetää kohtuuttomat pultit melko harmittomastakin kiusanteosta ei missään nimessä oikeuta kiusaamista. Näissä tapauksissa ongelmaa mutkistaa kuitenkin se, että pahimmat provosoitujat tekevät välillä vaikeaksi selvittää, kuka on kiusannut ja ketä.
Monet pienten lasten kanssa tekemisissä olevat tunnistavat varmasti tilanteen, jossa noin nelivuotias tulee valittamaan että häntä kiusataan. Kun tilannetta lähdetään tarkemmin selvittämään, ilmenee että hän on pyrkinyt mukaan muiden leikkiin viskelemällä näitä kävyillä, tai jos hän on päässyt mukaan aluksi, hän on jäänyt ulkopuolelle koska muutkin ovat halunneet vaikuttaa yhteisen leikin sisältöön. Kiusaajien ryhmän näkökulmasta siis ulkopuolelle jättäminen ei ollut kiusaamista, vaan seuraus siitä että kyseinen kullannuppu itse kiusasi muita.
Nelivuotiaat vasta harjoittelevat sosiaalista vuorovaikutusta, joten heiltä tällainen toiminta on ymmärrettävää. Aikuiset voivat auttaa heitä näkemään tilanteen myös muiden osapuolten näkökulmasta ja opettelemaan joustamista ja kompromissien hakemista. Aikuisen pitäisi pystyä näkemään asia molemmista suunnista.
Hetkittäin tuntuu, että yhteiskunnassamme käytävä keskustelu yksilön oikeudesta koskemattomuuteen on luonut myös ilmiön, jossa herkät provosoitujat pääsevät kiusaamaan niitä, joita hyvä kotikasvatus estää vastaamasta samalla mitalla. Teini-ikäiset valittavat tulleensa pahoinpidellyiksi, jos aikuinen ohjaa heidät kädestä pitäen ulos estääkseen heitä esimerkiksi häiritsemästä oppituntia. Vähän vanhemmat provosoituvat siitä, että joku on heidän kanssaan eri mieltä vaikkapa maahanmuuttokysymyksissä, ja kokevat rajoittamattomaksi oikeudekseen kirjoittaa halventavaa tekstiä niin maahanmuuttajista kuin kukkahattutädeistäkin. Itseen kohdistuvista vastaavan tasoisista loukkauksista toki kannellaan välittömästi. Vihapuheeksi koetaan kaikki se mikä provosoi itseä, oma puhe taas on vain omia Oikeita mielipiteitä riippumatta siitä, miten törkeästi asia on tullut esitettyä.
Mikä auttaisi provosoitujaa näkemään maailman vähemmän vihamielisenä?
Muistan omasta lapsuudestani, miten sedälläni oli tapana sanoa, että lapsia pitää vähän kiusata ettei niistä tule tosikkoja. Aikuisiin tällainen aidosti hyväntahtoinen kiusoittelu ei varmaan enää tepsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti