Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa leikki-ikäisestä pitäisi saada puristettua ulos epämiellyttävä totuus? Siis esimerkiksi, löydät tyypin hiljaisena ja vähän ovelan näköisenä pöydän äärestä, ja vieressä on avoin lääkepurkki. Kyse voi toki olla myös jostain paljon vaikeammin selvitettävästä asiasta, kuten kiusaamiseen, ahdisteluun tai kiristämiseen liittyvistä epäilyistä.
On hämmästyttävää, miten pieni lapsi ymmärtää, että oikeat vastaukset ovat jotain ihan muuta kuin kylmä totuus. Että kiusallisesta tilanteesta pääsee nopeiten pois, kun lukee toisen olemuksesta, millaisen vastauksen tämä haluaa, ja antaa sen. Tämä kyky tulee paljon ennen kuin lapsi edes oppii kunnolla erottamaan kylmät faktat oman mielikuvituksensa tuotteista.
Rangaistuksen pelko ei ainakaan auta totuuden selvittämisessä. Ei myöskään se, jos aikuinen on jo valmiiksi niin poissa tolaltaan, että häntä tekee mieli vähän suojella järkyttäviltä tosiasioilta. Sosiaalisen tilanteen kannalta oikeiden vastauksien antaminen on silloin paljon helpompaa kuin edes lähteä itse miettimään, mitä tarkalleen ottaen tulikaan tehtyä.
Miten siis lapsen saisi ymmärtämään, että hänen oman parhaansa vuoksi olisi ehdottoman tärkeää saada selville, mitä ihan oikeasti tapahtui?
Entä jos kyse ei edes ole hänen omasta parhaastaan, vaan jonkun toisen? Kuinka totuuden kertomisen välttämättömyyden voi silloin perustella?
Tästä syystä minun on myös täysin mahdotonta ymmärtää niitä, jotka puolustavat kidutuksen käyttämistä kuulustelukeinona. Jos jo taapero tietää, että ahdistavan tilanteen saa päättymään parhaiten selvittämällä, mikä on se kuulustelijan ennakkokäsitys jota kannattaa vahvistaa, miksi aikuinen toimisi sen rehellisemmin? Supervaarallisen terroristin koulutukseen tämä varmaankin kuuluu, ja viattomalla sivullisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin oppia tämä asia kantapään kautta.
Toisen vahingoittaminen on keino johon turvaudutaan nurkkaan ahdistettuna, kun ei tiedetä mitään tapaa jolla asioita pystyttäisiin edistämään. Tähänhän vetoavat myös kuritusväkivallan puolustajat, joiden mielestä lapsen satuttaminen on hyväksyttävää silloin kun mikään muu ei auta.
Mikähän heidät saa kuvittelemaan, että se satuttaminen auttaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti