Traagiset tapahtumat nostavat ymmärrettävästi esiin kysymyksen siitä, onko aseiden hankkiminen liian helppoa. Ampuma-aseet ovat kuitenkin vain yksi lukuisista mahdollisista välineistä toisen satuttamiseen ja tappamiseenkin. Vaikka niitä koskevalla säätelyllä pystytäänkin tehokkaasti parantamaan yhteiskunnan turvallisuutta, tämä keino ei yksin riitä, eikä suhteellisen tiukan säätelyn tiukentaminen entisestään välttämättä edes auta asiaa.
Ongelmaa voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Julmien tekojen taustalla on usein tekijän toivottomuus. Tunne kaiken menettämisestä avioeron yhteydessä tai kokemus jatkuvasta kiusaamisesta ajavat yksilön umpikujaan, josta ei näy muuta ulospääsyä. Olisiko mahdollista miettiä keinoja, joilla entistä harvempi joutuisi tähän tilanteeseen?
Kiusaamisen vähentämiseen ei ole yhtä helppoa ratkaisua. Jokainen voi kuitenkin arkisissa kohtaamisissaan miettiä, miten itse voisi parantaa maailmaa tässä suhteessa. Kuinka voisi omalla esimerkillään tukea lasten empatiakyvyn kehittymistä, ja sitä että ketään ei hyljeksittäisi vain siksi että tämä on jollain tapaa erilainen. Voisiko itse ottaa paremmin muiden tunteet huomioon, tai voisiko mennä väliin kun näkee tilanteen, jossa porukalla kiusataan yhtä, oli tämä sitten lapsi tai aikuinen. Voisiko pyytää anteeksi, jos epäilee loukanneensa toista.
Tärkeää on myös yksilön valmius kestää kohtaamiaan vaikeuksia. Kiusaamista on helpompi kestää, jos on myös kavereita. Omaan osaamiseen liittyvä itsetunto ei murru huonosta suoriutumisesta koulussa, jos ainevalikoima on riittävän laaja että joukosta löytyy myös jotain missä on hyvä. Työpaikan tai parisuhteen menettäminen ei aja umpikujaan, jos elämässä on muutakin sisältöä ja muitakin menestyksen mittareita. Mitä erilaisempia teitä menestykseen on tarjolla, sitä helpompi on löytää paikkansa maailmassa, ja seistä tukevasti vaikka perustuksia horjutettaisiin. Epäonnistumiset ja vaikeudet voisi nähdä mahdollisuutena oppia ja etsiä uutta, eikä häpeänä.
Erityisen tärkeää on se, miten suhtaudumme toisen suruun. Kysymmekö kuulumisia menetyksen kokeneelta läheiseltämme, ja olemmeko valmiita myös kuuntelemaan vastauksen.
Ei ole keinoa poistaa tragedioita maailmasta, mutta pienillä teoilla voimme vaikuttaa siihen, ettei niistä niin herkästi synny uusia, entistä suurempia tragedioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti