Minun lapsuudessani ei ollut tosi-tv:tä. Ns. tavalliset ihmiset eivät esiintyneet telkassa nolaamassa itseään, vaan heitä näki vastailemassa tietovisojen toinen toistaan vaikeampiin kysymyksiin. Viihde syntyi laajan yleistiedon esittelystä. Tieto oli valtaa.
Sittemmin olen oppinut, ettei tietokaan ole aina pysyvää. Osa totuuksista on vain osatotuuksia, yhden osapuolen näkemyksiä. Toiset totuudet paljastuvat ajan myötä virheellisiksi tai riittämättömiksi. Minulle tieto on jotain, mikä tarkentuu sitä mukaa, kun uudet tutkijat keksivät kyseenalaistaa vanhaa tai kokeilla uutta. Tieteellinen maailmankuva ei ole koskaan täysin valmis tai itsessään täydellinen, vaan se tarjoaa joukon kysymyksiä ja tilaa pohdinnalle.
Myös maailma on muuttunut.
Vallanhaluiset ovat toki aina muokanneet totuuksia omia tarkoitusperiään tukemaan. Historiankirjoitukseemme on sisällytetty monia osatotuuksia ja varmasti valheitakin. Tutkijat voivat tehdä myös täysin vääriä päätelmiä, kuten ne lääkärit jotka aikanaan loivat länsimaiseen lääketieteeseen käsityksen, jonka mukaan lapset eivät kykenisi tuntemaan kipua. Silti tieteellinen lähestymistapa on ainoa mahdollisuutemme saada entistä tarkempaa tietoa.
Välillä kuitenkin vaikuttaa, että ihmiskunta on heittämässä totuuden tavoittelun romukoppaan.
Meitä ympäröi ennennäkemätön informaatiotulva, jonka keskellä olennaisen löytäminen on kenties vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Tieteellisiä näkemyksiä vastaan taistellaan yhä näkyvämmin, pseudotieteen kaapuun naamioituen. Sosiaalinen media muuttaa tekstin luonnetta. On helppo päätyä lukemaan vain otsikkotasoista tekstiä. Kun seuraamme samanmielisten twiittejä ja statuspäivityksiä, saamme entistä helpommin vahvistusta omille käsityksillemme. Tekstin analysointikyky ja lähdekritiikki ovat entistä tärkeämpiä asioita, jotta oma maailma ei kehittyisi kapeaksi ja kieroksi. Mutta kenellä on aikaa tai viitseliäisyyttä näihin?
Se, joka aidosti haluaa oppia uutta, vaatii perusteluja. Mielipiteet itsessään eivät vie keskustelua eteenpäin eivätkä anna eväitä kehitykseen, vaan niiden perusteleminen tekee sen. Tavallaan pienet lapset loputtomine miksi-kysymyksineen ovat viisaampia kuin aikuiset, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta tietoa, jonka sisällöstä eivät pidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti