keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Uusi Nokia

Minulla on ollut ilo hakea uusia näkökulmia viettämällä kesääni eteläsaksalaisessa pikkukaupungissa. Saksalaisen insinöörin nerokkuus ja yhteiskunnan tehokkuushan ovat maailmankuuluja. Saksalaiset osaavat mm. lastata rekat junan kyytiin, myydä ison ketjun marketeissa lähiruokaa, laittaa jugurttiin enemmän marjaa kuin sokeria, sekä käyttää FSC-sertifioitua nestekartonkia maitopurkkeihin.

Kaikki me kuitenkin tiedämme, että tietyt asiat osataan tehdä vain Suomessa. Jo etukäteen olin varautunut elämään ilman kuivauskaappia, yläkulmista avonaisia pussilakanoita sekä toista tiskiallasta. En kuitenkaan osannut arvata, miten paljon oppisin matkallani arvostamaan suomalaista arkiesineiden muotoilua. Sanalla sanoen, suomalaista muoviteollisuutta.

Ensiksikin, siivousvälineet ovat täällä yllättävän erilaisia kuin Suomessa. Harjoja löytyy joka lähtöön, ja niistä osa on ihan laadukkaita. Sen sijaan kelvollisen rikkalapion löytäminen tuntuu olevan jokseenkin mahdotonta. Asunnostamme löytyy vain yksi harja, joka on riittävän hyvin muotoiltu että sillä saa nostettua edes osan muruista täkäläisen rikkalapion kyytiin. Ja se tehdään tietysti lattialla kontillaan, koska pitkävartisia rikkalapioita ei ole.

Toinen puute koskee keittiövälineistöä. Esimerkiksi erilaisia pakasterasioita ja muita vastaavia löytyy kyllä monenlaisia, mutta vielä ei ole tullut vastaan hyvin pinoutuvia, helposti puhdistettavia ja näppärästi suljettavia ja avattavia rasioita. Jokin näistä ominaisuuksista saattaa toteutua yksittäisessä rasiamallissa, mutta eivät koskaan kaikki. Myös kauhavalikoima täällä on yllättävän epäkäytännöllinen.

Siispä, vetoan kaikkiin kansainvälistymiskonsultteihin ja bisnesenkeleihin: pelastakaa maailman naiset epäkäytännöllisiltä muovituotteita ja tehkää Sinistä ja Orthexista uusi Nokia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti