keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Voinko olla avuksi?

Lapsiin kohdistuva väkivalta hätkähdyttää aina. Yhden kahdeksanvuotiaan tytön kohtalo on kuitenkin vihdoin tuonut julkisuuteen muutakin kuin tirkistelyjournalismia ja moralisoivaa nettikeskustelua. On tuotu esiin lastensuojelun ja lapsiperhepalveluiden riittämättömät resurssit sekä peräänkuulutettu muutosta suomalaiseen kulttuuriin, jossa toisten asioihin ei puututa. Ihmisten auttamishalu on tullut esiin mm. siinä, että tukiperhetoiminnasta ollaan oltu tavallista kiinnostuneempia.

Hätkähdyttävää on mm. se, että noin 900 lasta jonottaa parhaillaan vapaaehtoisvoimin pyörivään palveluun, jossa lapsi saa noin kerran kuukaudessa lomailla ihan tavallisessa perheessä, jotta omat vanhemmat saisivat hengähtää välillä.

Kysymys kuuluu, ovatko nämä kaikki lapset todella sellaisia, joilla ei ole yhtään kohtuullisen lähellä asuvia sukulaisia jotka voisivat hoitaa heitä välillä, ei yhtään naapuria tai ystävää, joka voisi tarjota vastaavaa apua ilman että asiaa tarvitsee yhdistystoiminnan kautta erikseen organisoida? Vanhempien hengähtämistarvehan usein täyttyy sillä että pääsee viikottain lenkille, saa silloin tällöin nukkua kunnon yöunet, ja on joskus mahdollisuus istua iltaa kavereiden kanssa ilman lapsenhoitovelvoitetta.

Suomalainen ongelma ei ole vain siinä, että olemme sokeita lähellämme olevien hädälle, vaan siinä että olemme yllättävän sokeita toisiemme suhteen ylipäätään. Eikö pitäisi olla ihan luontevaa kysyä naapurilta kuulumisia ja tarjota apuaan, jos näyttää yhtään siltä että hänellä on ongelmia löytää aikaa elämänsä pyörittämiseen? Eikö vastaavasti pitäisi olla ihan luontevaa kysyä lapsensa ystävän vanhemmilta vakiokyläilyaikaa, jos ei muuten saa järjestettyä hengähdystaukoja itselleen?

Neuvojen tai avun tyrkyttäminen voidaan toki kokea tunkeilevaksi tai jopa arvostelevaksi. Kuitenkin, vaikka hyväntahtoisesti lausuttu "voinko olla jotenkin avuksi" herättää todennäköisesti suurta hämmästystä ja tuottaa kielteisen "ei tartte auttaa"-henkisen vastauksen, jo pelkästään sen kuuleminen saattaa tehdä toisen arjesta hieman kevyempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti