Ihmisillä on taipumus tehdä maailma itselleen ymmärrettävämmäksi lokeroimalla asioita ja toisia ihmisiä. Äärimmillään lokeroita näyttäisi olevan vain kaksi: me ja muut. Esimerkiksi, useimmilta näkemiltäni netin keskustelupalstoilta löytyy kommentteja, joiden perusteella kirjoittaja näyttäisi, löydettyään yhden "muut"-kategoriaan kuuluvan ominaisuuden vastakeskustelijastaan, päättelevän että tämä on väärässä myös kaikin muin mahdollisin tavoin. Siis esimerkiksi, koska kerron imettäväni lastani kansallista keskiarvoamme pidempään, minun täytyy olla myös luomufundamentalisti ja seksuaalisesti vinksahtanut.
Nettikeskustelussa kysymys voi tietenkin olla pelkästä trollaamisesta, mutta tarkkaavainen kuulija löytää vastaavanlaista ajattelutapaa myös kasvokkain käytävistä keskusteluista. Vaikka tuskin kukaan kehtaisi tietoisesti väittää, että ihmisiä on vain kahdenlaisia, läpeensä vääränlaisia ja täydellisen hyviä, juuri tähän oletukseen pohjaavia perusteluita pulpahtaa esiin silloin tällöin.
Joskus kauan sitten eräällä opiskelijoiden keskustelufoorumilla esiintyi henkilö, joka palavasieluisesti julisti omaa rotuoppiaan. Yksi hänen huolenaiheistaan olivat muotinuket, joiden joukkoon oli viime vuosina ilmaantunut myös muita kuin arjalaisen ihosävyn omaavia malleja. Hänen käsityksensä mukaan kyse oli salaliitosta (varmaankin amerikanjuutalaisten masinoimasta sellaisesta jos muistan oikein), jonka tavoitteena oli opettaa puhdasveriset pikkutytöt suvaitsevaisiksi ja houkutella siten myöhemmällä iällä jopa seurustelemaan vääränväristen miesten kanssa.
Näissä jutuissa oli ehkä pitkälti kyse juuri trollaamisesta, eikä kukaan tainnut ottaa niitä vakavissaan. Silloin ei tuntunut vaaralliselta se, että joku ei ehkä ihan oikeasti tajuaisi, että myös mustaihoiset ihmiset ovat kuluttajia, ja että juuri heidän rahojensa saamiseksi suuret lelutalot valmistavat myös mustaihoisia nukkeja. Voidaan olla montaa mieltä siitä, mitä ampiaisvyötäröisellä muotinukella leikkiminen tekee pienen tytön psyykelle, mutta värillisille lapsille on varmasti tärkeää, että ne eivät kaikki ole lisäksi valkoisia ja sinisilmäisiä.
Tämä aikoinaan huvittavalta tuntunut keskustelunaihe on viime vuosina palaillut silloin tällöin mieleen nk. maahanmuuttokriittisen keskustelun yhteydessä, ja nyt asia ei ole minusta enää yhtään hauska.
Lieksassa demarit epäilevät osan äänestäjistä valinneen toisen puolueen ehdokkaan vain siksi, että heidän listoiltaan löytyi myös maahanmuuttajia. Espoossa yksittäisen maahanmuuttajan läpipääsy kirvoitti Iltalehden keskustelupalstalla huolta siitä, että meistä kaikista tehdään nyt islamisteja. Ihmetellään, miten nämä ihmiset voisivat ajaa suomalaisten asiaa, aivan niin kuin he pystyisivät (tai edes haluaisivat) estämään valtuustoja edistämästä ihan samoja asioita kuin aikaisemminkin, tai niin kuin maahanmuuttajataustaisten suomalaisten asioita ei tarvitsisi millään tavalla edistää. Jo se, että maahanmuuttajat ovat hakeneet poliittiset vaikutuskanavansa
vanhoista puolueista, kertoo siitä ettei heidän agendallaan
ole sharian käyttöönotto Suomessa, vaan yhteistyö suomalaisista
lähtökohdista. Eikö esimerkiksi asiantuntemus maahanmuuttajien kotoutumisesta ole tarpeen valtuustossa myös meidän alkuasukkaiden kannalta?
Vaikka uusi vanhuspalvelulaki pakottaisi meidät tuomaan Filippiineiltä oman hoitajan jokaiselle vanhenevalle suurten ikäluokkien edustajalle, en oikein usko että maahanmuuttajien osuus maamme kunnallispolitiikassa edes voisi kasvaa niin suureksi, että tilanne voisi millään tavalla uhata suomalaisten arvojen mukaista päätöksentekoa.
Ellemme sitten itse tee kaikkeamme yhteiskuntamme jakamiseksi meihin ja muihin, ja sen jälkeen ulkoista äänestämistä ja ehdolle asettumista niille muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti