Yle puuttui yhteen suomalaisille arkaan paikkaan nostaessaan keskustelua imettävien äitien alkoholinkäytöstä.
On kovin niukalti faktoja tukemaan täysraittiuden vaatimusta niillä jotka osaavat oikeasti ottaa vain yhden, eivätkä sitäkään koe tarpeelliseksi päivittäin. Silti moni tuntuu pitävän itsestäänselvyytenä, että imettävä äiti ei voi käyttää tippaakaan alkoholia.
Yksi moralistien suosikkiperusteluista tuntuu olevan se, että koska alkoholin nauttiminen ei ole välttämätöntä, tulee siitä pidättäytyä. On vaikea väittää vastaan, kun toinen sanoo, että onhan se aika säälittävää jos ei pärjää ilman alkoholia edes raskaus- ja imetysaikaa. Että eihän rentoutumiseen ja hauskanpitoon alkoholia tarvita, kannattaa kokeilla jos ei ole aikaisemmin tullut mieleen. Tai että on parempi pysyä poissa tilanteista, joissa ryhmäpaine pakottaa juomaan.
Kohtuukäyttäjälle kysymys ei kuitenkaan ole siitä, ettei hän selviäisi ilman alkoholia. Kysymys on siitä, vaatiiko lapsen etu todella pidättäytymistä siitä pienestäkin viinitilkasta silloin kun nostetaan maljoja.
Jos imettävän äidin juomatottumuksia lähdetään tarkastelemaan maidon koostumuksen näkökulmasta, turhat paheet karsien, ei ole mitään syytä keskittyä vain alkoholiin. Yhtä lailla voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi limujen juominen. Entä miksi imettävän äidin pitäisi saada syödä karkkia? Lapsi oppii makumieltymyksensä raskausaikana lapsivettä maistellen ja imetysaikana äidinmaidosta. Eikö vastuullinen äiti syö vain terveellistä ruokaa, jotta lapsikin oppii terveellisen ruokavalion, eikä ala himoitsemaan makeisia? Karkinhimo ei todellakaan ole sen luonnollisempi tai sisäsyntyisempi asia kuin tapa juoda alkoholia ruuan kanssa tai saunan yhteydessä. Syyllistetään siis yhtä lailla einesten, suolan, sokerin, kovien rasvojen, leivonnaisten ja muiden epäterveellisten herkkujen käyttäjiä kuin niitä, jotka eivät halua luopua viini- tai oluttilkastaan. Onhan aika säälittävää, jos niitä ilman ei pärjää edes raskaus- ja imetysaikaa.
Vaikka äidiksi tullessaan onkin oltava valmis luopumaan jossain määrin omasta mukavuudestaan, olisi kohtuutonta vaatia, että äini aina ja kaikessa pidättäytyisi kaikesta turhasta lapsen edun nimissä. Joskus on oltava lupa myös vähän hemmotella itseään.
On toki totta, että alkoholin käytön vaikutukset lapseen voivat olla diabeetesta ja ylipainoa vakavampia. On myös totta, että ihmisen oma arvio käytön kohtuullisuudesta ei aina riitä. On kuitenkin vaikea uskoa, että juuri nollalinjan vaatiminen olisi paras tapa vaikuttaa niihin, joiden "kohtuukäyttö" vaarantaa lapsen. Entä jos keskusteltaisiin aikuisten oikeasti siitä, mikä on kohtuukäyttöä?
Lisäksi alkoholin vaarat jo syntyneelle lapselle eivät liity maidon kautta saatavaan alkoholiin vaan aikuisen kykyyn huolehtia hänestä. Siksi nollalinjan sitominen nimenomaan imetykseen, joka vieläpä monissa suomalaisperheissä on kovin lyhyt ajanjakso, on omituista.
Eikä ole mitään syytä, miksi alkoholinkäytön rajoitusten tulisi koskea vain äitiä, sillä isän tulisi toimia yhtä lailla niin lapsen hoitajana kuin roolimallina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti