Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Mitä jos Suomen autonomia ja itsenäisyys eivät olisikaan olleet ruotsalaisille ja venäläisille riittävä syy olla jatkuvasti puuttumatta asioihimme? Jos emme olisikaan saaneet toisen maailmansodan jälkeen suhteellisen rauhassa rakentaa teollista hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan jatkuvat rajaselkkaukset ja naapureiden tukemien aseellisten ryhmittymien tekemät iskut olisivat estäneet meitä keskittymästä kansan koulutustason parantamiseen ja teknologian kehittämiseen? Miltä maamme mahtaisi näyttää?
Olisivatko sähkö ja vesijohtovesi kaikkien saatavilla? Osaisimmeko kaikki lukea? Kuinka monta terveyskeskusta maastamme mahtaisi löytyä, ja kuinka monessa niistä olisi suomea puhuvia lääkäreitä? Saisivatko vanhukset eläkettä ja tukisiko KELA heidän lääkkeitään? Paljonko meillä olisi asfaltoituja teitä?
Kuinka monella meistä mahtaisi olla passi?
Ajattelepa sitten olevasi vaikkapa maajussi jostain Jyväskylän kulmilta, joka on käytännön pakosta eli hengissä pysyäkseen joutunut tarjoamaan majapaikan ruotsalaisten tukeman ”vapautusrintaman” kylälle pesiytyneelle osastolle. Sitten eräänä päivänä venäläisten tukema ”kansanarmeija” saapuisi vapauttamaan kylää ruotsalaisten ikeestä, etkä ehkä näkisi kovin terveelliseksi jäädä katsomaan, miten he suhtautuvat vihollista avustaneisiin paikallisiin. Mitä voisit tehdä?
Ehkä sinulla olisi tuuria, ja saisit vinkin naapurikylässä toimistoaan pitävistä ihmissalakuljettajista. Ehkä ymmärtäisit, että heillä olisi tarjota vain hengenvaarallisia tapoja maasta poistumiseen, ja että määränpäässä sinulla olisi riski päätyä orjatyöhön. Vaihtoehtojen ollessa vähissä päätyisit kuitenkin kävelemään sinne kaikkien vähäisten säästöjesi kanssa.
Jos asuisit pohjoisemmassa, voisit myös kävellä Norjaan, joka ehkä suhtautuisi suomalaisiin samalla vieraanvaraisuudella kuin esim. Libanon suhtautuu palestiinalaispakolaisiin. Siellä siis ehkä odottaisi turvallinen pakolaisleiri, muttei minkäänlaista tulevaisuutta. Tai ehkä nämä aseelliset ryhmittymät piipahtaisivat silloin tällöin sielläkin.
Ehkä salakuljettajat veisivät sinut jonnekin päiväntasaajan tietämille. Siellä vastassa olisi omituinen ilmasto, ja oudon näköiset, kummallista kieltä puhuvat ihmiset, jotka ehkä kokisivat sinun ulkomuotosi pelottavana.
Näin ei onneksi ole.
Maailmassa on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, joille tällaiset asiat eivät ole vain turvallista ajatusleikkiä. Hyvin pieni osa heistä on päätynyt Suomeen. Ymmärrettävästi heidän olisi helpompi keskittyä rakentamaan elämäänsä uudessa ympäristössä – siis tekemään työtä ja sopeutumaan paikallisiin tapoihin – jos heidän ei tarvitsisi kantaa jatkuvaa, raastavaa huolta kotiin jääneestä tai jonnekin muualle päätyneestä perheestään.
Ainoa luotettava tapa viranomaisille perhesuhteiden selvittämiseen ovat DNA-testit. Passi ei kerro sukulaissuhteista mitään, ja siksi sen edellyttäminen perheenyhdistämistilanteissa on perusteetonta. Vain hyvinvointiyhteiskunnan pumpulissa sokeiksi kasvaneet voivat kuvitella, että vainoa pakenevalla olisi yleensä passi. Jos on kotoisin maasta, jossa vallitsee anarkia, tai on oman maansa viranomaisten vainoama, passin hankkiminen ei ole ihan niin simppeliä kuin suomalaiselle.
Toivottavasti tässä asiassa osaamme olla ruotsalaisia fiksumpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti