Minä olen vain tavallinen kuolevainen, ja takapenkilläni on kaksi turvaistuinta. Tästä syystä ajattelen seuraavasti: jos lähden ajamaan ruuhka-aikaan, varaudun siihen että matka vie tuplasti normaalin ajan, ja suhtaudun ajamiseen siitä näkökulmasta että oikeansuuntainen liike on tärkeämpää kuin nopeus. Jos minulla on kiire, huolehdin että olen liikkeellä ennen ruuhkaa. Silloinkin näen perille pääsemisen tärkeämpänä asiana kuin ajoissa olemisen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten vanha kansa sanoo.
Keskuudessamme näyttäisi kuitenkin olevan joitakin kuskeja, joiden ajamiseen ei liity vastaavia rajoitteita kuin minun ajamiseeni. Ehkä tavallinen ajelu ei ole heille riittävän haasteellista, ja siksi he puikkelehtivat kaistalta toiselle autojen lomitse päästäkseen jonottamaan vähän edemmäksi ja siten määränpäähänsä joitakin sekunteja aikaisemmin.
Heidän äärimmilleen viritetyt superaistinsa sisältänevät röntgenkatseen tai muun vastaavan tavan nähdä toisten ajoneuvojen läpi. Miksi he muuten ajaisivat niin lähellä edellä ajavaa, ettei tavallinen kuolevainen samassa tilanteessa näkisi tietä tai mitään minkä perusteella voisi ennakoida vastaan tulevia tilanteita? Kuinka he uskaltaisivat ohittaa suojatien eteen pysähtyneen auton, elleivät he kykenisi täydellisellä varmuudella laskemaan ehtivänsä ohi ennen sitä jalankulkijaa, jolle toinen antaa tietä?
Superaisteihin viittaa myös se, että nopeusrajoitukset eivät koske heitä. Edes rankkasateessa, jäisellä tiellä, puuskittaisessa sivutuulessa tai auringon paistaessa suoraan silmiin heidän ei tarvitse alentua ajamaan tavallisille kuolevaisille sopivaa tilannenopeutta. Heidän täytyy myös pystyä lukemaan muiden kuljettajien ajatukset, koska he ohittavat surutta risteyksessä vuoroaan odottelevan kokemattoman kuskin, jonka kaikki keskittyminen menee oman lähtöhetken arvioimiseen, eikä huomiokyky siis välttämättä riitä takaa tulevan koukkaajan väistämiseen.
Heidän superkykyihinsä kuuluu myös taito saada auto siirtymään jonkinlaisella teleportaatiolla kaistalta toiselle ja samalla kiihtymään kaksinkertaiseen nopeuteen. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä, että he voivat aloittaa ohituksen ripustautumalla kiinni edellä ajavan peräkoukkuun, ja tekemällä sitten henkeä salpaavan koukkauksen tämän sivulle ja eteen.
Haluaisin esittää näille superihmisille pienen pyynnön. Me kaikki emme ole kuolemattomia superkuskeja. Osa meistä joutuu ihan oman henkensä turvaksi noudattamaan nopeusrajoituksia ja joskus jopa ajamaan niitä hiljempaa. Me myös haluamme tilaa ympärillemme. Tarvitsemme tilaa eteemme, jotta näkisimme mitä on tulossa, ja voisimme rauhassa reagoida liikenteen hidastumisiin ja muiden kaistanvaihtoihin, virittämättä aistejamme supertasolle. Kaipaamme tilaa myös taaksemme, jotta ei tarvitsisi pelätä, että takaa tuleva auto rysäyttää kiinni takapuskuriin, jos itse joutuu jostain syystä jarruttamaan. Koittakaa ajatella tätä, kun mietitte, miksi joku toinen jumittaa liikennettä.
Minähän en voi tietää, istuuko takanani tulevan auton ratissa kaltaisesi superihminen, vai vain keskivertoa tyhmempi kuolevainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti