Taloudessamme on ehtymätön pyykkikori. Välillä tuntuu, että pesen pyykkiä vähintään koneellisen päivässä, eikä kori tunnu siitä edes mainittavasti vajuvan. Lapsiperheessä riittää pyykkiä, tiskiä ja murusia. Postiluukusta tulee joka päivä uutta roskaa pinoutumaan tasoille.
Välillä tulee ajatus, että vain tekemätön työ näkyy. Viedyn roskapussin huomaa, jos roskaämpäristä puuttuu uusi roskapussi. Kastelemattomat kukat, keskelle eteistä jääneet kengät ja kaoottinen keittiö näkyvät. Ja on niin vaikea löytää aikaa siihen, ettei mikään tekemätön osuisi silmään. Kaaos taas on helppo saada aikaan. Riittää, kun ei siivoa, tai tekee asiat huolimattomasti.
Toinen mikä näkyy, on tahallaan tehty vahinko. Paikkojen sotkeminen ja rikkominen on helppoa verrattuna siihen, millaisia ponnistuksia jälkien korjaaminen vaatii. Töhrijät pääsevät myös otsikoihin, vaikka harvoin omalla nimellään.
Usein tehty vahinko on omalla tavallaan melko harmitonta. Esimerkiksi julkisten kulkuvälineiden sotkeminen tai roskien jättäminen puistoon ei vahingoita ketään fyysisesti. Kuitenkin sotkuinen ympäristö tekee monen olosta turvattoman, ja osa sotkuista voi aiheuttaa onnettomuuksiakin. Siivoamiseen kuluu myös vuosittain valtavia summia rahaa. Vaikka niillä rahoilla ei pystyisikään pelastamaan kaikkia Somaliassa nälkää näkeviä tai poistamaan Suomesta terveydenhuollon jonoja, niillä saisi kuitenkin paljon hyvää aikaan, jos me kaikki kunnioittaisimme yhteistä tilaamme ja ymmärtäisimme siivota itse omat sotkumme.
Lisäksi törkyinen ympäristö voimistaa ennakkoluuloja. Meillä on tarve hallita ympäristömme uhkatekijöitä, ja teemme sen luonnostaan syyttämällä ”niitä muita”. Monella on pelottavan selkeä käsitys esimerkiksi siitä, millaisia ovat ne jotka äänestävät väärää puoluetta tai rukoilevat väärää jumalaa. Näitä samoja muita on helppo myös syyttää kaikesta, mikä tekee ympäristöstämme epämiellyttävän tai pelottavan. Koska ”me” emme tekisi mitään niin älytöntä, ”niiden muiden” täytyy olla syyllisiä. Sotkuinen ympäristö saa meidät pelkäämään naapureitamme.
Hyväntekijät taas eivät juuri näy, muuten kuin silloin kun heitä erikseen palkitaan työstään. Toisaalta, yksittäisen ihmisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että toinen kuuntelee tai vaikka antaa vähän rahaa silloin kun se ei itsellä riitä edes kotimatkaan. On myös hämmästyttävää huomata, miten helposti hyvä laitetaan kiertämään. Jaa omastasi pienen lapsen kanssa, ja kohta huomaat hänen tekevän saman ystävänsä kanssa. Me vain kiinnitämme huomiomme helpommin ongelmiin ja ristiriitatilanteisiin, ollen sokeita kaikelle hyvälle ympärillämme. Ehkä se kertoo siitä, että asiat ovat oikeasti aika hyvin, jos koemme ikävät asiat poikkeuksena normaalista?
Yksittäisistä valinnoista on joskus vaikea tietää, ovatko ne enemmän hyviä vai pahoja. Harvan elämä on myöskään niin harmoonista, että jaksaisi aina pyrkiä tekemään hyvää. Silti omia kohtaamisiaan muiden ihmisten kanssa voi miettiä siltä kantilta, pystyisikö tähän maailmaan tuomaan enemmän hyvää. Kun suhtautuu asioihin mieluummin kunnioituksella kuin pelolla ja ärtymyksellä, on helpompi löytää positiivinen tai edes myötätuntoinen lähestymistapa. Se auttaa joskus myös saamaan siivousapua, kun kodin kaaoksesta pitäisi päästä eroon.
Kuinka pitkälle se kantaa? Luotko itse enemmän yhteistyön vai pelon ilmapiiriä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti