maanantai 18. maaliskuuta 2013

Oma vika?


Kymmenkunta vuotta sitten Hesarin mielipidepalstalla oli kertomus naisesta, joka oli Kreikassa lomaillessaan päätynyt lähtemään baarista jatkoille ja joutunut matkalla raiskatuksi. Tapauksen jälkeen hän oli tehnyt raiskauksesta rikosilmoituksen ja palannut Suomeen. Joitakin kuukausia myöhemmin hän oli saanut kreikkalaiselta tuomioistuimelta kutsun oikeuteen. Kyse ei ollut raiskaustapauksen oikeuskäsittelystä (se oli jo hoidettu ja syytetty todettu syyttömäksi), vaan raiskaaja oli nostanut kunnianloukkauskanteen raiskaamaansa suomalaisnaista vastaan, ja tämän oikeusjutun käsittelystä olikin nyt kysymys.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tapauksesta keskusteltiin lyhyesti suomalaisella hääaiheisella keskustelupalstalla häämatkakohdetta käsittelevässä keskusteluketjussa. Suurin osa kommentoijista tuntui olevan sitä mieltä, että kreikkalaismiehen raiskausvietti on niin itsestäänselvä asia, että raiskatuksi tuleminen oli uhrin oma vika. Ajatus siitä, että tapaus osoittaisi kreikkalaisessa oikeusjärjestelmässä puutteita, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia myös varovaisemmalle matkailijalle, ei oikein uponnut. 

Raiskaukset ulkomailla ovat aihe, jota mediassa käsitellään harvakseltaan mutta kuitenkin toistuvasti. Luemme tarinoita raiskauksista sotatoimialueilla, raiskauksista kaukaisten maiden vankiloissa, prostituutioon huijatuista ja pakotetuista köyhistä naisista kaukoidässä. Tarinoiden surullisuutta lisää se, että usein raiskatut naiset jäävät yhteisönsä ulkopuolelle huonoina naisina, eikä heillä välttämättä ole muuta mahdollisuutta toimeentuloon kuin prostituutio. 

Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on käytössä käsite "korjaavat raiskaukset", mikä viittaa tilanteeseen, jossa tieto naisen homoseksuaalisuudesta ärsyttää miehiä niin paljon, että he joukkoraiskaavat tämän. Voi vain ihmetellä, millä logiikalla tällaista raiskausta voi kutsua korjaavaksi.

Tämän talven raiskausteemamaa vaikuttaisi olevan Intia, missä opiskelijatytön joukkoraiskaus bussissa ja poliisin välinpitämättömyys tapahtuneen jälkeen ovat herättäneet paikalliset keskustelemaan naisten turvallisuudesta. Jotta kenellekään ei vain jäisi epäselväksi, että tästä keskustelusta on vielä pitkä matka todelliseen tilanteen paranemiseen, pyöräilemässä ollut sveitsiläispariskunta on ryöstetty ja vaimo joukkoraiskattu. 

Häämatkaansa suunnittelevat suomalaismorsiamet tuskin antavat tällaisten pikkuseikkojen vaikuttaa valintoihinsa. Uhrit ovat aina niitä muita, liian tyrkkyjä, liian uhkarohkeita, liian tiedostavia, liian köyhiä, toisenlaisen kulttuurin kasvatteja, eivät koskaan tavallisia. Oma paikka auringossa ja mahdollisuus paeta todellisuutta ovat niin tärkeitä, että pieni itsepetos on niistä pieni hinta.

Toki asiallisesti käyttäytyvän ja matkanjärjestäjän mukana kulkevan turistin todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi on kohtuullisen pieni missä tahansa päin maailmaa. Mutta onko suomalainen suhtautuminen raiskauksiin lopulta niin paljon sivistyneempi, kuin siellä kaukana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti