Viime syksynä Suomen Kuvalehti julkaisi pikkujutun,
joka kertoi konservatiivisten ajatushautomoiden ja konservatiivisen median historiasta
Yhdysvalloissa. Sen mukaan sytykkeenä nykylinjalle oli oivallus, että yliopistoissa
vaikuttavat lähinnä liberaalit, vasemmistolaiset voimat. Sen sijaan, että olisivat
pyrkineet saamaan lisää konservatiiveja yliopistojen merkittäviin
asemiin, republikaanit alkoivat tukeutua omiin
ajatushautomoihinsa, jotka ovat tuottaneet mm. "teorian" älykkäästä
suunnittelusta sekä pyrkineet luomaan vaikutelman, että olisi jotenkin
kyseenalaista, vaikuttaako holtiton kasvihuonekaasujen tuottamisemme
ilmastoon.
On tietenkin hyvä asia, ettei kaikkia tieteellisen tutkimuksen
tuloksia niellä sellaisenaan (osa niistä tulee vielä muuttumaan tarkemman tutkimuksen myötä), mutta on vaikea uskoa, että tieteellisen
lähestymistavan politisoiminen tuottaisi muuta hyötyä kuin ennestäänkin
kyseenalaisten lobbauskoneistojen vahvistumisen.
Yhdysvaltain viimeisimpien presidentinvaalien yhteydessä ilmiö tuli
taas vastaan. Jenkeissä politiikkaa tehdään ja kommentoidaan kärkevästi.
Kaksi konservatiivitaustaista politiikan kommentaattoria pyrki ampumaan
alas talouspoliittisten linjausten typeryyksiä. Niitä löytyi molemmilta
puolueilta, mutta republikaaneilta paljon enemmän, osin suoranaiselta
valehtelulta vaikuttavia väitteitä. Esittämänsä kritiikin
seurauksena näiden kommentaattorien tulkittiin olevan poliittisesti vasemmalla, ja tasapuolisuuden nimissä tiedotusvälineet ryhtyivät tarjoamaan yhtälailla
tilaa oikeistolaista ajattelua edustaville kommentaattoreille.
Suomessa käytävä julkinen rasismi- ja maahanmuuttokeskustelu on jo
pitkään ollut samanlaisen ajattelun värittämää. Koska tutkijoiden
näkemykset eivät maahanmuuttokriitikoita miellytä, leimataan
tutkimustulokset mielipiteiksi ja vasemmistopropagandaksi. Kun
äärioikeistoa työssään käsittelevien tutkijoiden kimppuun hyökätään,
julkisuuteen nousee nopeasti tulkintoja tilanteesta ääriliikkeiden
välisenä kahinointina. Kyllä kai äärioikeisto iskee, kun äärivasemmisto
provosoi. Tai jopa väitetään hyökkäyksiä vasemmiston omiksi markkinointikeinoiksi.
Tietenkin tutkijan oma poliittinen kanta voi vaikuttaa hänen tulkintoihinsa. Tällöin on aiheellistakin hyökätä hänen oletuksiaan ja johtopäätöksiään vastaan. Silloin saadaan aikaan tieteellistä keskustelua, joka auttaa meitä löytämään totuudenmukaisemman kuvan maailmasta.
Sen sijaan keskustelun vaientaminen väkivallalla tai mutu-pohjainen henkilöiden ja ilmiöiden vähättely eivät edistä tiedon lisääntymistä millään tavalla.
Milloin tutkimustyöstä ja faktoihin pyrkimisestä tuli
vasemmistolaista? Mille pohjalle oikeisto maailmankuvaansa haluaa
rakentaa, jos todellisuus ei kiinnosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti